| Yhteenveto: | Samaan aikaan kun journalismi on käynyt läpi digitalisoitumisen käynnistämää murrosta,
kirja-ala on painiskellut omien haasteidensa parissa. Laskenut kirjamyynti on luonut
kirjailijoille paineita osallistua teostensa markkinointiin. Tutkimuksessa selvitetään,
minkälaisia kirjailijakuvia Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kansijutuissa luodaan ja
mitä feature-kirjoittamisen keinoja kirjoituksissa käytetään. Lisäksi tarkastellaan,
minkälaiset kirjailijat ja kirjat nousevat kulttuurisivujen kansiaiheiksi.
Tutkimuksen teoriaosion ensimmäisessä osassa perehdytään kulttuurijournalismin historiaan
ja käsitteisiin, toisessa osiossa kirjailijakuviin. Aineisto koostuu 101 Helsingin Sanomissa
julkaistusta artikkelista sekä kulttuuriosaston esimiehen Hanna Mahlamäen haastattelusta.
Tutkielmassa käytetty metodi on teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi, mutta
lehtiartikkeleita tarkastellaan myös määrällisesti sisällön erittelyn avulla.
Kirjailijalle annetaan useimmiten asiantuntijan rooli, mutta asiantuntijuuden perustaa ei aina
avata lukijalle. Myös esitaistelija ja heikompien puolestapuhuja on yleinen kirjailijakuva.
Kirjailijan ajatellaan havainnoivan ja kommentoivan maailmaa erityisen tarkasti.
Artikkeleissa elää jonkin verran kaikuja myyttisistä kirjailijakuvista, mutta suurimmaksi
osaksi artikkeleissa pyritään muistuttamaan kirjailijoiden arkisista ja inhimillisistä puolista.
Hieman yli puolet kansijuttuihin nostetuista kirjailijoista on naisia ja suuri osa suomalaisia.
Yleisimmin kanteen nousee aikuisille suunnattu nykykirjallisuus, tietokirjat ja elämäkerrat.
Novellit ja muut pienen yleisön lajit näkyvät kansijutuissa harvoin tai eivät ollenkaan.
Haastattelu on yleisin juttutyyppi kirjallisuusaiheisissa kansijutuissa.
|
|---|