́Suomen rikkain työtön, mä oon menestyny luuseri ́ itserepresentaatiot ja minuuden diskurssit Mouhouksen rap-sanoituksissa

Tässä tutkielmassa tarkastelen minuuden diskursseja ja itserepresentaatiota rap-yhtye Mouhouksen sanoituksissa. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin kappaleissa puhutaan omasta itsestä ja millaisia diskursseja näiden kautta voidaan sanoituksista löytää. Rap-musiikki on Suomessa suosittua ja ku...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Boman, Ronja
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Bachelor's thesis
Language:fin
Published: 2019
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/64306
Description
Summary:Tässä tutkielmassa tarkastelen minuuden diskursseja ja itserepresentaatiota rap-yhtye Mouhouksen sanoituksissa. Tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin kappaleissa puhutaan omasta itsestä ja millaisia diskursseja näiden kautta voidaan sanoituksista löytää. Rap-musiikki on Suomessa suosittua ja kuulijakunta laajaa, mikä tekee tutkimuksesta tärkeän, sillä populaarikulttuurin ilmiöiden tutkimus ja niiden välittämien viestien ymmärtäminen auttavat tarkastelemaan ihmisten toimintaa ja asenteita. Teoreettisena viitekehyksenä toimii diskurssintutkimus, jonka tukena tarkastelen tuloksia myös representaation tutkimuksen avulla. Hip hop –kulttuurin tuntemus ja populaarikulttuurin sekä intertekstuaalisuuden käsitteen ymmärtäminen ovat myös keskeisessä roolissa tutkimuksen toteuttamisessa ja tulosten analysoinnissa. Tutkimusaineistoni käsittää viisi yhteen kappaletta, joissa esiintyvien representaatioiden perusteella olen eritellyt kolme eri diskurssia: materiadiskurssi, paremmuudiskurssi ja piikittelydiskurssi. Yhdessä nämä kolme diskurssia muodostavat representaatiota kolmesta nuoresta miehestä, joille oma menestys, maine ja imago ovat suuressa roolissa. Tulokset sopivat hyvin perinteiset rap-kulttuurin kontekstiin, joka perustuu jopa liiallisuuksiin vietyyn itsevarmuuteen, materiaan ja ulkoiseen menestykseen. Stereotyyppinen rap-artistin julkisuuskuva näkyy aineistossa siinä määrin vahvana, että sen sisältämää itseironiaa on rivien välistä mahdollista lukea.