| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä siitä, mikä on
ominaista hyvälle ruotsinopettajalle ja millaisia toiveita heillä on ruotsinopetukseen liittyen.
Tavoitteena oli selvittää oliko oppilaiden itsearvioimalla oppimisella, asenteella ja hyvään
ruotsinopettajuuteen liitettävillä tekijöillä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 110
yhdeksäsluokkalaista (71 tyttöä ja 39 poikaa) neljästä keskisuomalaisesta yläkoulusta. Tutkimus
toteutettiin keväiden 2012 ja 2013 aikana kyselylomakkeen avulla, jossa oppilaat arvioivat mikä
on hyvälle ruotsinopettajalle ominaista, oppimistaan ruotsintunneilla ja asennettaan
ruotsinopiskeluun. Lomake koostui monivalintaväittämistä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä.
Materiaalia tarkasteltiin pääasiallisesti kvantitatiivisin menetelmin. Tarkastelin aineistoa aluksi
faktorianalyysin (pääakselianalyysi) avulla. Faktorianalyysi ei tuottanut sisällöllisesti
mielekkäitä ratkaisuja, joten muodostin opettajan kompetenssia kuvaavat summamuuttujat
(selkeys, didaktiset taidot, tunne- ja vuorovaikutustaidot, suullinen kielitaito, motivointi)
sisällöllisin perustein aiempien tutkimusten pohjalta (Tuokko 2009; Lehti-Eklund & Green-
Vänttinen 2011; Håkansson & Sundberg 2012; Caruso 2015). Summamuuttujien Cronbachin
alfakertoimet vaihtelivat välillä .74-.85 ja ne olivat toisiinsa positiivisesti yhteydessä (r=.41-.60)
lukuunottamatta selkeyttä ja motivointia (r=.13). Tarkastelin Pearsonin
tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla oppilaiden arvostaman opettajan kompetenssin ja
oppimisen sekä asenteiden välisiä yhteyksiä. Mitä myönteisempi asenne oppilaalla oli
ruotsinopetusta kohtaan, sitä enemmän hän koki oppineensa ruotsintunneilla.
Opettajakompetenssin ja oppimisen sekä asenteiden välisiä yhteyksiä ei löytynyt. Oppilaat
kokivat oppineensa keskimäärin melko hyvin ja asenteet olivat melko neutraaleja.
Oppilaat arvostivat hyvässä ruotsinopettajassa eniten selkeyttä, didaktista osaamista ja
vuorovaikutustaitoja. Tärkeintä oli, että opettaja auttaa ja on tasapuolinen. Oppilaat toivoivat
lisää tukea opiskeluun, pari- ja ryhmätöitä, arkiruotsia, suullisen kielitaidon harjoittamista,
ruotsinkielisiä vierailijoita sekä tv-sarjoja. Tulokset mukailevat aiempia tutkimuksia, OPSin
2004 suuntauksia ja mielestäni korostavat oppimateriaalien päivittämisen sekä ruotsinopettajien
jatkokoulutuksen tarvetta.
|
|---|