| Summary: | Lahopuun määrän väheneminen ja sen laadussa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet monien
siitä riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Puuston korjuun lisääminen edistää tätä kehitystä.
2000-luvun alusta lähtien Suomen talousmetsistä on korjattu energiapuuta.
Energiapuunkorjuutavoitteita ohjataan poliittisilla strategioilla. Tämän tutkielman aineistona olivat
Kansallinen metsästrategia 2025, Kansallinen energia- ja ilmastostrategia sekä Kansallinen
biodiversiteettistrategia, jotka kukin vaikuttavat metsien käyttöön. Tämän tutkielman tavoitteena
oli selvittää, millaisia todennäköisiä vaikutuksia näillä strategioilla on lahopuun määrään. Lisäksi
selvitettiin, onko strategioiden välillä ristiriitoja ja mihin mahdolliset ristiriidat voivat johtaa
lahopuun määrässä, energiapuun käytössä sekä metsäekosysteemin rakenteessa ja tilassa.
Hakkuutavoitteet ovat kasvamassa muun muassa energiapuun osalta. Samanaikaisesti Suomen
pitäisi noudattaa ilmastotavoitteita, jotta se osaltaan hillitsisi ilmastonmuutosta. Tässä yhteydessä
metsien hiilivarastolla on merkittävä rooli. Kasvavat hakkuumäärät ja ilmastotavoitteet sopivat
huonosti yhteen, eikä Suomi kykene tulevalla vuosikymmenellä täyttämään ilmastovelvoitteitaan
metsien käytön osalta. Myös biodiversiteettistrategian toteutuminen on uhattuna. Kasvavien
hakkuumäärien myötä metsäluonnon biodiversiteetti tulee vähenemään ja metsälajien
uhanalaistuminen jatkumaan. Biodiversiteetin ylläpito ja metsänkäytön tavoitteet voidaan
kuitenkin yhdistää: maisemien jako eri tavoin käsiteltäviin kolmanneksiin tarjoavat yhden
varteenotettavan vaihtoehdon tähän. Keskittämällä metsien suojelu ja metsätalous omille riittävän
suurille alueilleen, voidaan turvata metsälajeille riittävä määrä sopivaa elinympäristöä ja
lahopuuta. Nykyisellään poliittisista strategioista ainoastaan metsätalouden tavoitteet täyttyvät,
kun taas ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteet jäävät täyttymättä. Nykyisessä metsätaloudessa
lahopuu tulee edelleen vähenemään ja laatu heikkenemään koko Suomessa.
|
|---|