| Summary: | Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat viime vuosina nousseet tärkeiksi teemoiksi niin valtionhallinnossa kuin liikunta- ja urheilujärjestöissä. Teemojen toteutumista on ryhdytty tutkimaan sekä edistämään entistä järjestelmällisemmin julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Kehityksen merkittävinä taustatekijöinä voidaan pitää yhdenvertaisuuslain (1325/2014) sekä liikuntalain (390/2015) uudistamista.
Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten kunnat tukevat kansalaissektorin liikunta- ja urheiluseuroja sekä liikunta-alan yhdistyksiä kaikille avoimen liikunnan ja erityisryhmätoiminnan toteuttamisessa. Tukimuotojen ohella hahmotan seurojen ja yhdistysten toiveita tuen suhteen. Samanaikaisesti tarkoituksenani on tuoda esiin lisää tietoa kuntien, seurojen sekä yhdistysten välisestä yhteistyöstä ja samalla edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta liikunnan harrastamisessa.
Kyseessä on kvantitatiivinen survey-tutkimus. Tutkimusjoukko koostuu Suomen Vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry:n ”Löydä oma seura” -palvelusta löytyvistä liikunta- ja urheiluseuroista ja liikunta-alan yhdistyksistä. Hankin tutkimusaineiston käyttämällä tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta. Kyselyyn vastasi yhteensä 119 seuran tai yhdistyksen työntekijää 42 eri paikkakunnalta. Analysoin tuloksia tilastollisin menetelmin.
Tulokset osoittavat, että 45 prosenttia kunnista tukee seuroja ja yhdistyksiä erityisryhmätoiminnan tai kaikille avoimen liikunnan toteuttamisessa. Kuntien sisällä sekä kuntien välillä oli eroja tuen tarjoamisessa ja tukimuodoissa. Ne seurat ja yhdistykset, jotka saivat tukea, olivat pääasiassa tyytyväisiä kunnan tarjoamaan tukeen. Eniten kaivattiin apua harrastus- ja tilamaksuissa, tiedottamisessa ja markkinoinnissa.
Tulokset viittaavat siihen, että kuntien, seurojen ja yhdistysten välinen yhteistyö ei ole kovin systemaattista. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten yhteistyömuotoja voisi kehittää, jotta kaikille avoin liikunta ja erityisryhmätoiminta yleistyisivät kansalaissektorin liikunta- ja urheiluseuroissa ja liikunta-alan yhdistyksissä ja siten otettaisiin askelia kohti yhdenvertaisempaa liikuntakulttuuria.
|
|---|