| Yhteenveto: | Suomessa tekstikirjat ovat yhä tärkeässä roolissa vieraiden kielten ja etenkin niiden kieliopin opetuksessa. Tässä tutkimuksessa selvitän täten, miten englannin kielen modaalisia apuverbejä esitellään suomalaisissa yhdeksäsluokkalaisille suunnatuissa englannin tekstikirjoissa. Tutkimuksessa ovat osallisena Otavan Top 9 ja Sanoma Pron On The Go 3. Vaikka tekstikirjat ovat yhä tärkeä osa kieltenopetusta Suomessa, ei ole tutkittu paljoa, kuinka niissä käsitellään kielioppia. Tutkimuksessani on kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitän, minkälaisia esiintymistiheyksiä modaaliset apuverbit saavat tekstikirjoissa. Toisin sanoen tutkin, mitä apuverbejä esiintyy kaikista eniten ja mitä apuverbejä taas vähiten. Lisäksi selvitän, kuinka apuverbejä esitetään suhteutettuna Larsen-Freemanin teoriaan kieliopin opettamisesta. Löytääkseni vastaukset tutkimuskysymyksiin etsin kummastakin tekstikirjasta kaikki modaalisten apuverbien esiintymät. Jätin ainoastaan pois kirjojen aivan viimeisimmät sivut, joista löytyvät muun muassa sanastot. Kokosin esiintymät ja niiden lisätiedot Microsoft Word Excel -taulukointiohjelmaan, jonka avulla on helppo nähdä, kuinka usein eri apuverbit esiintyvät. Analysoin datan sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin keinoin saadakseni vastaukset molempiin tutkimuskysymyksiini. Tutkituissa tekstikirjoissa kolme yleisimmin esiintyvää modaalista apuverbiä ovat can, will ja would. Kolme vähiten esiintyvää apuverbiä puolestaan ovat may, might ja shall. Suurin osa apuverbeistä saa suurimmat esiintymistiheytensä juuri tekstikirjojen kielioppiosion yhteydessä, eikä niinkään muualla kirjojen sisällöissä, kuten tekstikappaleissa. Yleisimpien apuverbien osalta tekstikirjojen kielioppiosioissa käsitellään kattavasti niiden muoto, merkitys ja käyttö. Toisaalta mitä harvinaisempi apuverbi sitä vähemmän sen muotoa, merkitystä ja käyttöä on käsitelty. Tulokset voivat hyödyttää paitsi oppikirjojen suunnittelijoita myös opettajia. Opettajilla on valta päättää, ottavatko he kieliopin opetuksessaan esille joitakin sellaisia merkityksiä, joita oppikirjoissa ei välttämättä esitellä. Jatkotutkimusten osalta tulisi ottaa suurempi otanta tekstikirjoja. Lisäksi voitaisiin tutkia modaalisten apuverbien kaltaisten verbien, kuten be going to ja used to, esiintymistä.
|
|---|