| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoitus on esitellä kaksikielisen opetuksen eri malleja suomalaisessa peruskoulussa sekä käsitellä tarkemmin toiminnallisia opetusmenetelmiä varhennetussa ruotsinopetuksessa. Tutkimuskysymykset olivat, millaiset toiminnalliset opetusmenetelmät toimivat parhaiten peruskoulun 1. luokan oppilaiden opetuksessa, ja miten oppilaat itse kokivat toiminnallisuuteen perustuvat opetuksen.
Tutkimuksen empiirinen osa oli viiden viikon ajan kokoontunut ruotsin kielikerho, Svenska klubben, jossa opetin ruotsia toiminnallisesti tunnin ajan kahdesti viikossa. Opetuksessa käytin sosiaalisiin, kinesteettisiin ja digitaalisiin menetelmiin kuuluvia harjoitteita. Opetusjakson lopuksi keräsin oppilaiden näkemykset kyselylomakkeen avulla, ja vastauksia tuki vanhempien täyttämä lomake. Oppilaiden osaamista mittasin Internet-pohjaisella oppimispelillä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilaat pitävät eniten niistä opetusmenetelmistä, joissa työskennellään yhdessä toisten kanssa. Tehtävätyypillä ei tällöin ole merkitystä. Lasten vanhempien havainnot olivat, että lapset olivat pitäneet ruotsin opiskelusta. Tutkimuksessa saatiin lisäksi tietoa siitä, että oppilaat olivat oppineet jonkin verran ruotsia lyhytkestoisen opetusjakson aikana. Numerot, tervehdykset ja itsensä esitteleminen opittiin parhaiten; väreihin, eläimiin ja ruokiin liittyvästä sanastosta noin puolet. Oppilaat näkevät vanhempien vastausten perusteella itsensä kielenoppijoina hyvin positiivisesti ja asennoituminen ruotsin kieleen on myönteistä.
|
|---|