| Summary: | Auktorisoidulla tilintarkastajalla on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä huolimatta tilintarkastajien auktorisointia, osaamisvaatimuksia ja
etenkin tutkintokokeita on käsitelty harvoin laskentatoimen tutkimuksissa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tilintarkastajan ammattitaidon teoreettista viitekehystä KHT-tutkintokokeen näkökulmasta. Aikaisemman tutkimuksen pohjalta rakennettu ammattitaidon viitekehys koostuu tiedoista, kokemuksesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tässä tutkimuksessa keskityttiin pääasiallisesti viitekehyksen tiedolliseen ulottuvuuteen.
Tutkimus on erittäin ajankohtainen, koska tilintarkastaluokat ja -tutkinnot
muuttuivat tilintarkastuslain (1141/2015) muutoksessa. Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää myös julkinen keskustelu tilintarkastusrajojen nostamisesta
Suomessa.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena. Tutkimuksessa haastateltiin kahta tilintarkastajaa ja KHT-tutkintokoetta järjestävän tutkintolautakunnan puheenjohtajaa. Tämän lisäksi vuosien 2015–2017 tutkintokokeista
laadittiin sisällönanalyysi, jonka perusteella tutkintokokeen sisältö saatiin luokiteltua analysoitavaan muotoon.
Tutkimustulokset antoivat hyvän yleiskuvan KHT-tutkintokokeen sisällöstä. Haastatteluissa esille nousseet olennaisuuden hahmottaminen, priorisointi ja kriittinen ajattelukyky näkyivät selkeästi KHT-tutkintokokeessa. Tutkintokoe testaa monipuolisesti taloushallinnon eri osa-alueita painottaen kuitenkin kansainvälisten tilinpäätös- ja kirjanpitostandardien tuntemista. Ajankohtaisuus näkyi KHT-tutkintokokeissa, mutta ajankohtaisuuden teemaa merkittävämpää oli tutkintokokeen rungon pysyvyys tarkastelujakson aikana.
Tutkintokokeen ulkoisessa rakenteessa tapahtui muutos tilintarkastuslain
muutoksen vuoksi, mutta sisältö pysyi tarkastelujakson aikana olennaisilta
osin muuttumattomana. Tämä voi johtua tilintarkastajan osaamisalueen laajuudesta, jossa suurenkaan yksittäisen muutoksen merkitys ei ole kokonaisuuden kannalta olennainen.
|
|---|