| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tunteita lapsen saama
autismidiagnoosi herättää äideissä ja kuinka tunteet muuttuvat ajan kuluessa.
Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa esiin nousseet tunteet ovat pääosin
negatiivisia. Halusimme selvittää, millainen tilanne on Suomessa, koska Suomessa tukipalveluiden järjestäminen tapahtuu eri tavalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Jotta äitejä pystytään tukemaan diagnoosin hyväksymisessä, on tiedettävä, millaisia tunteita he kokevat diagnoosin saamisen hetkellä. Diagnoosin hyväksyminen on tärkeää, sillä aiempien tutkimusten mukaan
sellaisten vanhempien, jotka eivät halua hyväksyä lapsensa saamaa autismidiagnoosia, on vaikeampi päästää irti aiemmista odotuksista ja tuloksena on usein
pysyvä suru. Tutkimukseemme osallistui 11 äitiä, ja haastattelut toteutettiin kirjallisesti.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvän aineiston analysoinnissa käytimme sisällönanalyysia, ja toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen vastauksista muodostimme narratiivisen analyysin keinoin tyyppitarinat.
Tunteet, joita äidit haastatteluissaan raportoivat, olivat pääosin negatiivisia.
Aiemmat tutkimustulokset tukivat tästä tutkimuksesta saamiamme tuloksia.
Tyyppitarinoita käsittelimme tunteiden muutoksen ja diagnoosin hyväksymisen
näkökulmista. Tutkimuksemme tulokset olivat aiemman tutkimuksen kanssa
linjassa, sillä myös meidän tutkimuksessamme kaikki äidit olivat kohdanneet
tunteensa diagnoosia kohtaan, eikä yksikään diagnooseista ollut jäänyt täysin
hyväksymättä. Vaiheet, joilla diagnoosiin oli päästy, poikkesivat kuitenkin suurimmaksi osaksi aiemmasta tutkimuksesta.
|
|---|