| Summary: | Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitettiin, miten suomalainen media-alan ammattilehdistö kehystää totuudenjälkeistä aikaa. Tutkimuksen viitekehyksenä toimi totuudenjälkeiseksi ajaksi kutsuttu ilmiö, joka tiivistyy väitteeseen faktojen merkityksen pienenemisestä. Monitahoinen totuudenjälkeinen aika käsitteellistettiin tässä tutkimuksessa McNairin (2018) esityksen pohjalta filosofis-epistemologiseen, kulttuuriseen, taloudelliseen, teknologiseen ja poliittiseen osatekijään. Faktojen kautta työskentelevän perinteisen journalismin ja totuudenjälkeisen ajan suhdetta voi pitää haasteellisena, ja tästä syystä tässä tutkimuksessa keskitytäänkin kuvaamaan media-alan ammattilehdistön puhetta totuudenjälkeisestä ajasta.
Perinteisen journalismin ja totuudenjälkeisen ajan suhdetta tarkasteltiin Entmanin (1993) työhön pohjautuvalla kehysanalyysilla. Tämän lisäksi aineistoa kvantifioitiin kevyesti analyysin selkeyttämiseksi. Tutkimusaineisto koostuu 137 jutusta, jotka on julkaistu suomalaisissa media-alan ammattilehdissä Journalistissa ja Suomen Lehdistössä vuosina 2015–2017.
Tutkimusaineistosta paikannettiin yhdeksän kehystä, joiden läpi totuudenjälkeistä aikaa kuvattiin. Nämä kehykset on nimetty seuraavasti: teknologisen mahdollisuuden kehys, väistämättömän pahan kehys, koulutuskysymyksen kehys, toimittajien inhimillisen kärsimyksen kehys, naurettavuuden kehys, määrittelykysymyksen kehys, maailmanpoliittisen tilannejatkumon kehys, oppimisen kehys sekä valtionhallinnon kehys. Kehykset sisältävät erilaisia esityksiä totuudenjälkeisen ajan osatekijöistä. Totuudenjälkeinen aika ei näyttäydy suomalaisissa media-alan ammattilehdissä yksiselitteisen positiivisena tai negatiivisena seikkana, ja aineiston perusteella totuudenjälkeinen aika voi johtaa perinteisen journalismin reagoinnista riippuen muodostua joko journalismin kannalta hyvään tai huonoon lopputulokseen. Totuudenjälkeisen ajan kehysten runsaus vahvistaa käsitystä totuudenjälkeisestä ajasta ilmiönä, jonka luonne, syy tai määritelmä ei vielä ole täysin selvä.
Paikannettujen kehysten perusteella suomalaisessa media-alan ammattilehdistössä korostuvat teknologian tuomat mahdollisuudet perinteiselle journalismille, mutta myös perinteisen journalismin tarve tarkastella omia käytäntöjään totuudenjälkeisenä aikana. Uudistumiseen, mutta myös journalismin perusperiaatteisiin liittyvä tapojen tarkastelu näkyy aineistona vahvana itsekriittisen oppimisen paikan kehyksen kautta.
|
|---|