| Summary: | Ääntämisen opetus on oleellinen osa kielenopetusta ja sen painotus kielenopetuksessa on vaihdellut vuosien varrella paljonkin. Silti se tuntuu yhä jäävän kieliopin sekä sanaston opetuksen varjoon. Tämä tutkimus pyrki selvittämään englannin kielen ääntämisen opetuksen asemaa sekä sen opetuksen muuttumista Suomessa.
Lähestyin aihetta kouluissa yleisesti käytetyn materiaalin, eli tehtäväkirjojen kannalta, jotta selviäisi, mitä materiaalia ääntämisen harjoitteluun on tarjolla. Tutkimuksen aineistona toimi kaksi seitsemännen luokan englannin kielen tehtäväkirjaa samalta kustantajalta, joista ensimmäinen on julkaistu vuonna 2007 ja toinen vuonna 2016. Tutkimuksessa selvitettiin tehtäväkirjoissa esiintyvien ääntämistehtävien osuus muihin tehtäviin verrattuna, sekä vertailtiin ääntämistehtävien tyyppejä, sekä niiden yleisyyttä. Sen lisäksi näiden seikkojen muutoksia vertailtiin kirjojen välillä, jolloin selviäisi myös, miten ääntämisen opetus on mahdollisesti muuttunut viime vuosina. Tutkimuksessa ääntämistehtäviksi lukeutuivat vain yksiselitteisesti ääntämisen harjoitteluun keskittyvät tehtävät, ei siis tehtävät, jotka ovat kommunikatiivisia; kaikkia suullisia tehtäviä ei siis laskettu mukaan ääntämistehtävinä.
Tutkimustulosten mukaan ääntämistehtävien määrä on lisääntynyt huomattavasti ja uudemmassa tehtäväkirjassa ääntämistehtäville on myös annettu selkeä osio joka kappaleessa. Myös tehtävätyyppien yleisyys erosi aineiston tehtäväkirjoissa selkeästi. Sen lisäksi uudemmassa tehtäväkirjassa esiintyi ääntämistehtäviä, joissa oli käytetty hyväksi teknologiaa, kuten videoita sekä itsensä äänittämistä.
|
|---|