| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella fyysisesti vammautuneiden naisten elämää
vammautumisen aiheuttaman muutoksen jälkeen, ja erityisesti sitä, kuinka he siitä itse kertovat.
Aineistona on käytetty sekä haastatteluita että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kahden eri kilpakeruun
tuottamia kirjoituksia. Vammaisuutta lähestytään sosiaalisena ilmiönä tukeutuen ennemmin
vammaisuuden yhteiskunnalliseen kuin yksilömalliin, vammautuneiden naisten omista kokemuksista
käsin. Tutkimuskysymyksiä ovat: Miten naisen elämä on muuttunut vammautumisen jälkeen? Millaisia
haasteita hän kohtaa päivittäisessä elämässä? Miten vammautuminen vaikuttaa yksilön identiteettiin ja
kokemukseen itsestä ja omasta paikasta maailmassa?
Tutkimuksen keskeisiä näkökulmia ovat vammaisuus ja identiteetti sekä ruumiillisuus, naiseus ja
seksuaalisuus. Identiteetti tarkoittaa yksilön käsitystä sekä omasta itsestä (yksilöidentiteetti) että itsestä
osana maailmaa (sosiaalinen identiteetti). Ruumiinkuva on sekä kulttuurinen että subjektiivinen tapa
tarkastella omaa kehoa ja muodostaa käsitys siitä. Luen aineistoa muutokseen keskittyvinä
kertomuksina. Käytän metodina lähilukua, ja olen lukenut aineistoa sekä yhtenä kokonaisuutena että
yksittäisinä teksteinä.
Vammaisuus vaikuttaa identiteettiin ja minäkuvaan, yksilön suhteeseen ympäröivään yhteiskuntaan ja
muuttaa yhteiskunnan suhtautumista yksilöön. Vammautuminen on henkilökohtainen kokemus, eivätkä
kaikkia saamani tutkimustuloksia voi yleistä koskemaan kaikkia vammautuneita naisia. Aineistoissa
naiset kertovat vammaisuuden tuomista haasteista ja luopumisesta liittyen esimerkiksi työntekoon,
harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi naiset kertoivat, että fyysisesti muuttunut keho vaikuttaa
usein myös identiteetin uudelleen rakentamisen tarpeeseen. Se saattaa syrjäyttää naiseuden kokemisen ja
siten vahvistaa ulkoapäin tulevaa oletusta vammaisista sukupuolettomina henkilöinä. Identiteetin
uudelleen rakentaminen ja naiseuden palauttaminen on kuitenkin mahdollista, ja muutoksesta
kirjoittaminen tai kertominen haastattelussa on osa tätä prosessia. Sekä kirjallisessa että suullisessa
aineistossa korostuikin haasteiden ohella selviytyminen ja monet kertojat löysivät muutoksesta myös
myönteisiä puolia.
|
|---|