| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkastelemme, miten Ilta-Sanomien ja Iltalehden toimittajat käyttivät lähteitä Turun puukotuksen kaltaisessa breaking news -tilanteessa, jossa tapahtuman kokonaiskuva ei ole alkutilanteessa median tiedossa, mutta uutisia on silti julkaistava nopealla tahdilla. Toisaalta terrorismiuutisoinnissa medioiden on otettava huomioon eri intressiryhmien mahdolliset agendan levittämispyrkimykset ja toisaalta sosiaalisen media toimintalogiikka, jossa huhupuheet voimistuvat kaikukammio-ilmiön johdosta.
Näiden ominaispiirteiden vuoksi toimittajien on kiinnitettävä erityistä huomiota lähteiden luotettavuuden arviointiin. Tutkimme, miten tasapainottelu kiireen ja huolellisuuden välillä ilmenee iltapäivälehtien toimittajien toimintaprosesseissa.
Tutkimuksemme aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastattelimme neljää Ilta-Sanomien toimittajaa ja kahta Iltalehden toimittajaa, jotka kaikki työskentelivät joko Turun puukotusiskun tai sitä
seuranneena päivänä. Hyödynnämme aineiston analyysissa laadullista sisällönanalyysiä ja luokittelemme toimittajien käyttämät lähteet eri luottamusdiskurssien mukaisiin ryhmiin.
Toimitusten tiedonhankinnassa painotettiin viranomaisten ja silminnäkijöiden antamia tietoja. Sosiaalisen median kanavia hyödynnettiin lähinnä viranomaisviestinnän tarkkailuun ja silminnäkijäkertomusten keräämisessä sillä oli
vähäinen rooli. Viranomaisten antamia tietoja pidettiin lähtökohtaisesti luotettavina, kun taas silminnäkijöiden antamia tietoja testattiin sen perusteella, kuinka moni muu lähde antoi samanlaista tietoa.
|
|---|