| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan päihdeperheiden kokemuksia lastensuojelun palvelujärjestelmissä. Tutkimuskysymys on seuraava: miten lastensuojelu kykenee huomioimaan päihdeperheiden ongelmat ja miten se kykenee tukemaan näiden perheiden toimintakykyä?
Tutkimus on tehty laadullisin menetelmin. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta.
Päihdeperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa vanhempi on käyttänyt päihteitä siten, että siitä on ollut haittaa hänelle itselleen ja perheenjäsenille. Tutkimuksessa haastateltavat vanhemmat ovat Minnesota-mallisen päihdehoidon käyneitä raitistuneita alkoholisteja ja heidän puolisoitaan.
Selittävänä teoriana tutkimuksessa on kokemus. Tutkimus pohjautuu hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusorientaatioon. Toimintakykyteoria toimii tutkimuksessa eräänlaisena ajatusuria aukovana teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimuksen avulla pyritään osaltaan helpottamaan lastensuojelun työntekijöiden haasteita päihdeperheiden kohtaamisissa. Näin halutaan kehittää lastensuojelun palveluita entistä laadukkaammiksi. Sosiaalityön käytännöissä on viime vuosina pyritty muuttamaan työorientaatiota kohti asiakaslähtöisyyttä, ihmisen
kohtaamisen taitoja, vuorovaikutusintensiivisyyttä ja suunnitelmallisuutta korostavaa suuntaa.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Se perustuu tulkintaan ja päättelyyn. Johtopäätösten tekemisessä pyritään ymmärtämään mitä asiat ovat tutkittaville merkinneet.
Vanhempien mukaan lastensuojelun työntekijöiltä puuttuu riittävä ymmärrys ja tietoperusta päihderiippuvuudesta. Perheitä on vaikea auttaa, mikäli päihderiippuvuuden sairauskäsitystä
ei ymmärretä. Vanhemmat ehdottivat kokemusasiantuntijoiden ottamista avuksi päihdeperheiden kohtaamisissa. Vanhempia olisi ohjattava tehokkaisiin ja intensiivisiin päihdehoitoihin, joissa sairauskäsitys ymmärretään kunnolla. Päihteidenkäytön vähentäminen tai kohtuukäyttö ei nimittäin ole päihderiippuvuutta sairastavalle mikään ratkaisu.
|
|---|