| Yhteenveto: | Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää varusmiespalveluksen kahdeksan
viikkoa kestävän peruskoulutuskauden harjoittelun vaikutuksia varusmiesten sykkeeseen
ja hengityskaasujen muutoksiin aerobisella ja anaerobisella kynnyksellä kuntotasoltaan
ja kehon koostumukseltaan erilaisilla varusmiehillä.
Kahdeksan viikkoa kestävään tutkimukseen osallistui 34 vapaaehtoista miesalokasta (ikä:
19.1±0.3 v) Kainuun Prikaatin viestikomppaniasta. Tutkittavat jaettiin varusmiespalvelusta
edeltävän fyysisen aktiivisuuden perusteella aktiivi-, harraste- ja perusryhmään sekä
kehon painoindeksin (BMI) mukaan matala-, normaali- ja korkealuokkaan. Aerobinen ja
anaerobinen kynnys määritettiin maksimaalisesta hapenottokyvyn (VO2max) testistä.
Mittaukset ja kyselyt tehtiin peruskoulutuskauden alussa, keskivaiheilla sekä lopussa. Aerobinen
kynnys määritettiin Vslope menetelmällä sekä anaerobinen kynnys RCP menetelmällä.
Kynnyksille määriteltiin käytetty aika, syke, hiilidioksidin ventilaatioekvivalentti
sekä hapen ventilaatioekvivalentti.
Aerobisella ja anaerobisella kynnyksillä havaittiin kestävyyskunnon parantuneen tilastollisesti
merkittävästi tasoryhmän ja BMI-luokan mukaan jaetuilla varusmiehillä niin ryhmien
välillä sekä myös ryhmien sisällä testiviikkojen välillä. Aktiiviryhmän aika aerobisella
kynnyksellä oli kaikilla viikoilla tilastollisesti merkittävästi parempi kuin harrasteja
perusryhmällä. Myös anaerobisella kynnyksellä aktiiviryhmä aika oli tilastollisesti
merkitsevästi parempi kaikilla testiviikoilla kuin harraste- ja perusryhmällä. Syke muuttui
tilastollisesti merkittävästi aerobisella kynnyksellä perusryhmällä sekä BMI-luokassa
matala- ja korkealuokalla. Anaerobisella kynnyksellä syke muuttui tilastollisesti merkitsevästi
tasoryhmissä ja BMI-luokissa sekä ryhmien välillä, että sisällä. Ainoastaan BMIluokassa
normaali ei havaittu tilastollisesti merkitseviä sykkeen muutoksia testien välillä
tai ryhmiin matala ja korkea verrattuna.
Tutkimus osoitti, että fyysisen aktiivisuuden tasoryhmä on parempi kestävyyskunnon
muutosten arviointiin kuin BMI-luokka. BMI-luokka ei yksistään osoita kestävyyskuntoa
eikä myöskään suoritus muutokset peruskoulutus jakson aikana olleet selkeitä ja yhdenmukaisia.
Tarkasteltaessa aikaa aerobisella tai anaerobisella kynnyksellä, se ei osoittanut
tilastollisesti merkitseviä eroja BMI-luokassa ryhmien välillä testien aikana.
The purpose of this study was to find out the effects of eight-week military basic training
on respiratory changes in aerobic and anaerobic threshold among the conscripts of different
levels of physical activity and body composition.
Thirty-four voluntary male conscripts (age: 19.1 ± 0.3 years) from Kainuu Brigade were
divided based on self-reported physical activity prior to their military service into active,
moderate and inactive group and by the body mass index (BMI) into the low, normal and
high-risk groups. The aerobic and anaerobic thresholds were determined from the maximal
oxygen uptake (VO2max) test. Measurements were conducted at the beginning (week
1), mid-term (week 5) and at the end of the basic training period (week 8). The aerobic
threshold was evaluated by Vslope method and the anaerobic threshold by RCP method.
Fot the thresholds the time used, heart rate, carbon dioxide equivalent and oxygen ventilation
equivalent were determined.
The aerobic and anaerobic threshold improved significantly in both classes, both within
the classes and between groups within the test weeks. The time for the active group at
aerobic thresholds was significantly higher for each week than the moderate and inactive
group. Also, the active group had significantly better anaerobic threshold time in all the
weeks of testing than the moderate and the inctive group. The aerobic threshold heart rate
changed significantly among the inactive group and BMI low- and high group. At anaerobic
threshold, the heart rate changed significantly in both classes, both between and
within groups. Among the BMI groups low and high, heart rate changed significantly
within and between the groups, but not in the normal group.
The study showed that initial physical activity is better for assessing changes in endurance
fitness than the BMI class. The BMI category alone does not statistically demonstrate
endurance fitness, nor did the changes during the initial training period be clear and consistent.
When examining the time at aerobic or anaerobic thresholds, no significant differences
in BMI between groups were demonstrated during the tests.
|
|---|