| Yhteenveto: | Kun luemme fantasiatarinoita, astumme sisälle meille tuntemattomaan maailmaan. Kohtaamme fantasiamaailmassa asioita, olentoja ja tapahtumia, joita ei meidän omassa arkitodellisuudessamme ole olemassakaan tai ne ovat mahdottomia. Fantasiakirjallisuus on mahdottoman kirjallisuutta.
Kandidaatintutkielmassani selvitin kirjallisuuskatsauksen avulla sitä, miten mahdottoman maailman luominen tapahtuu fantasiakirjallisuudessa ja miten kirjoittaja voi edesauttaa lukijan uppoutumista luomaansa maailmaan. Kävin läpi fantasiakirjallisuuden kirjoitusoppaita ja tutkimuksellisia kirjoituksia. Poimin niistä maailman luomiseen liittyviä ohjeita, joita tarkastelin kognitiivisen tutkimuksen näkökulmasta, eli selvitin, miten nykytietämyksemme ihmisen kognitiosta tukee ohjeita.
Tarkastelun tuloksena näyttää siltä, että ohjeet saavat tukea siitä, mitä nykyään tiedetään ihmisen kognitiosta. Tuntemalla perusasioita siitä, miten lukija tekstiä aivoissaan käsittelee, kirjoittaja pystyy auttamaan lukijaa tämän matkalla fantasiamaailmaansa. Fantasiakirjoittaja luo lukijalleen tälle ennestään tuntemattoman maailman, johon kirjoittaja voi viedä lukijan käyttämällä maailmansa rakennusaineksina ”jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua”.
Fantasiamaailmassa on oltava tarpeeksi tuttuja eli vanhoja elementtejä, jotta lukija pääsee siihen mukaan. Mielikuvamme fantasiamaailmasta pohjautuvat todellisen maailman mentaalimalleihin. Täten meille tutut elementit luovat pohjan, jolla ymmärtää fantasian maailmaa. Tuttuja voivat olla myös muista tarinoista lainatut olennot, jotka toimivat meille ”oikotienä” ymmärtää niitä ja niiden maailmaa, sillä tunnemme olennot jo entuudestaan. Koska lukija haluaa kokea ”ihmeen tuntua” lähtiessään lukijamatkalle fantasiamaailmaan, kirjoittajan on hyvä tuoreuttaa tuttuja ja lainattuja elementtejä tarjotakseen lukijalle tuttua mutta samalla kiehtovan uutta ja outoa.
Lukijan on mahdollista päästä fantasian mahdottomaan maailmaan, koska aivomme käsittelevät todellista arkeamme ja kirjoitettuja kuvitelmia samoja prosesseja käyttäen. Ymmärrämme fiktiivisen maailman, sen tapahtumat ja hahmot kuin todellisen maailman, sen tapahtumat ja ihmiset. Nykytietämyksemme ihmisen kognitiosta valottaa siis sitä, että todellakin voimme ymmärtää fantasiamaailmojen mahdottomuutta.
|
|---|