| Summary: | On sanottu, että kielet eivät eroa toisistaan siinä, mitä niillä voidaan ilmaista, vaan mitä niillä on
pakko ilmaista. Suomen kielessä voidaan ilmaista verbien aspektuaalisuutta eri kielellisin
keinoin (esimerkiksi verbin objektin sijamuodolla). Sitä vastoin verrattain harvinaisia
kaksiaspektisia verbejä lukuun ottamatta jokaiseen venäjän verbiin liittyy joko imperfektiivinen
(rajaamaton) tai perfektiivinen aspektimerkitys (rajattu). Verbien aspektuaalisuus on slaavilaista
kieliperhettä yhdistävä tekijä. Suomenkielinen oppija puolestaan, näitä kieliä käyttäessään,
joutuu tekemään valintaa perfektiivisten ja imperfektiivisten verbien välillä; toiminto, johon
suomenkieltä käyttäessä ei juuri pakollisesti joudu.
Aspekteja pidetään yleisesti yhtenä venäjän kieliopin vaikeimmista asioista suomalaiselle
opiskelijalle, koska suomen kielen aspektuaalisuutta ei ilmaista ensisijaisesti verbeillä. Tässä
pro gradu -tutkielmassa käsitellään keskeisimpien aspektimerkitysten rakentumista näissä
kielissä. Aspekteja tarkastellaan oppimisen kannalta kahdesta näkökulmasta, aspektiparien
muodostamisen ja toisaalta verbiaspektien merkityksen ja käytön osalta. Pyrin selvittämään,
venäjän kielen aspektien oppimisen vaikeutta; miten venäjää vieraana kielenä, suomea
äidinkielenään puhuva opiskelija mieltää venäjän verbiaspektien käyttöä ja merkityksiä, millaisia
strategioita opiskelija käyttää verbiaspektien käytön yhteydessä ja mitä helppoja ja vaikeita
piirteitä sisältää aspektiparien muodostus. Tämä ohessa tarkastellaan myös sitä, miten
opiskelijat arvottavat aspektien hallintaa ja millaisia oppimisstrategioita suosisivat verbiaspektien
tavoitteellisessa opiskelussa. Tästä tutkielmasta on rajattu pois liikeverbien aspektuaalisuuden
tarkastelu. Liikeverbejä ja niiden oppimista on tutkittu mm. Erja Haapa-ahon pro gradu -
tutkielmassa (2009).
|
|---|