| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää foneettisia erityispiirteitä ruotsin kielen murteessa, jota puhutaan Siipyyn ja Skaftungin kylissä Kristiinankaupungissa. Erityisesti tarkoituksena oli pyrkiä löytämään sellaisia piirteitä, jotka eroavat ns. ruotsin standardikielen (sekä suomenruotsi että ruotsinruotsi) fonetiikasta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä henkilöä ja se koostui haastattelusta ja kuvakertomuksesta, jotka äänitettiin foneettista analyysia varten. Aineistoa analysoitiin pääasiallisesti auditiivisesti. Aineiston analyysi oli pääosin kvalitatiivista, mutta joiltakin osin käytettiin lisäksi määrällistä analyysiä.
Tutkimustulokset osoittavat, että murteessa esiintyy sekä primäärejä että sekundäärisiä diftongeja. Murteessa on kvalitatiivinen ero lyhyen ja pitkän u-äänteen ääntämisessä, mutta a-äänteessä ei ole vastaavaa kvalitatiivista eroa. Konsonanttiäänteiden osalta tulokset osoittavat, että murteen äng-äänteessä ääntyy usein klusiili /g/: [ŋg]. Lisäksi /g/ ja /k/ voivat palatalisoitua etuvokaalin jälkeen myös sanan sisällä, ja murteessa esiintyy kaksi erilaista l-äännettä. Tämän tutkimuksen perusteella prosodia lausumatasolla muistuttaa monilta osin suomenruotsia (mm. paljon painotuksia). Vokaali painollisissa tavuissa voi olla lyhyt, pitkä tai ylipitkä. Intonaatio yksi- ja kaksitavuisissa sanoissa (väitelausumissa) on usein nouseva painollisessa tavussa, ja sävelhuippu toteutuu usein melko myöhään. Tämä on epätyypillistä suomenruotsille, mutta todettu myös aiemmin tyypilliseksi Pohjanmaan murteissa. Sanaintonaatiossa esiintyy kuitenkin variaatiota, mikä saattaa johtua standardiääntämyksen vaikutuksesta murteeseen.
|
|---|