| Summary: | Pro gradu –tutkielmassa oli tarkoituksena kehittää analyyttisen kemian menetelmä, jolla voidaan
sekä tunnistaa että määrittää orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia väkevistä nikkelisulfaatin
vesiliuoksista.
Tutkielman kirjallisessa osassa käydään läpi työn teoreettista taustaa. Tarkasteltavia osa-alueita
ovat analyyttisen menetelmän kehittäminen, näytteen esikäsittelymenetelmät sekä mittalaitteiden
rakenne ja toiminta. Lisäksi tarkastellaan orgaanisten yhdisteiden määrittämistä alumiinioksidin
Bayer-tuotantoprosessin liuoksista. Tätä käytetään vertailukohtana orgaanisten yhdisteiden
määrittämiseen nikkelisulfaatin tuotantoprosessin liuoksista. Kokeellisessa osassa käydään läpi
käytännön työskentelyvaiheet orgaanisten yhdisteiden määrittämisessä. Yhdisteiden
tunnistamisessa käytettiin massaselektiivisellä detektorilla varustettua kaasukromatografia ja
pitoisuuksien määrittämisessä puolestaan liekki-ionisaatiodetektorilla varustettua
kaasukromatografia.
Nikkelisulfaattiliuoksista saatiin tunnistettua 37 erilaista orgaanista yhdistettä vähintään 90 %:n
yhtäläisyydellä vertailussa tietokannan (Wiley 8) massaspektreihin. Tunnistetut yhdisteet olivat
pääasiassa pitkän hiilivetyketjun omaavia alkaaneja sekä yhden- ja kahdenarvoisia
karboksyylihappoja. Myös erilaisia ftalaatteja tunnistettiin runsaasti.
Orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksien määrittämisessä nikkelisulfaattiliuoksesta A saatiin 12
yhdistettä ja nikkelisulfaattiliuoksesta B saatiin 16 yhdistettä määritettyä toistettavasti kuudessa
rinnakkaismäärityksessä. Rinnakkaismäärityksissä yhdisteiden retentioaikojen suhteelliset
keskihajonnat vaihtelivat välillä 0,04 - 0,29 % (Liuos A) ja 0,03 – 0,57 % (Liuos B). Yhdisteiden
aikaansaamien kromatogrammipiikkien pinta-alojen suhteelliset keskihajonnat vaihtelivat välillä
9,0 – 46,0 % (Liuos A) ja 14,5 – 98,8 % (Liuos B).
Nikkelisulfaattiliuoksista määritettiin uutettujen orgaanisten yhdisteiden kokonaismassat. Tämän
perusteella uutettujen orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuuksiksi saatiin 1,0 mg/l (Liuos A) ja
0,5 mg/l (Liuos B). Nikkelisulfaattiliuoksista määritettyihin orgaanisen kokonaishiilen määriin
verratessa orgaanisia yhdisteitä saatiin uutettua liuoksista seuraavat prosenttiosuudet: 7,4 % (Liuos
A) ja 5,3 % (Liuos B).
The purpose of this Master’s thesis was to develop a method of analytical chemistry in order to identify and quantify the organic compounds found in strong aqueous solutions of nickel sulphate.
In the theoretical part of the thesis theoretical background of the work is discussed. Discussed subject areas are the development of analytical chemistry method, pre-treatment methods of the samples and the structure and function of the measurement instrumentation. In addition the determination of organic compounds from Bayer process solutions, which are used in production of aluminum oxide, is discussed. Determination of organic compounds from Bayer solutions is used as a comparison for the determination of organic compounds from process solutions of nickel sulphate.
In the experimental part of the thesis the practical methods for the determination of organic compounds from nickel sulphate solutions are presented. Identification of organic compounds was performed with gas chromatograph equipped with mass selective detector, and quantification of organic compounds was performed with gas chromatograph equipped with flame ionization detector.
37 organic compounds were identified from nickel sulphate solutions with at least 90 % similarity in comparation of mass spectra of the database (Wiley 8). Identified compounds were primarily alkanes and mono- and dicarboxylic acids with long hydrocarbon chains. Several types of phthalates were also identified.
Concentrations of organic compounds were determined with sufficient repeatability from six aliquots from 12 compounds in nickel sulphate solution A and 16 compounds from nickel sulphate solution B. In aliquots the relative standard deviations of retention times were 0,04-0,29 % (Solution A) and 0,03-0,57 % (Solution B). Relative standard deviations of the areas of chromatographic peaks were 9,0-46,0 % (Solution A) and 14,5-98,8 % (Solution B).
Total masses of the extracted organic compounds in nickel sulphate solutions were also determined. Determined concentrations of extracted organic compounds were 1,0 mg/L (Solution A) and 0,5 mg/L (Solution B). When comparing the concentrations of extracted organic compounds with the amounts of total organic carbon determined from solutions, the percentages of extracted organic compounds were 7,4 % (Solution A) and 5,3 % (Solution B).
|
|---|