| Yhteenveto: | Tutkin työssäni Martin Heideggerin Prolegomena zur Geschichte des Zeitbegriffs (1925) -luentosarjassaan esittämää Husserl-kritiikkiä. Selvitän, mitä Heidegger tarkoittaa
väittäessään Edmund Husserlin fenomenologiaa ”epäfenomenologiseksi” ja tutkin, kuinka
kyseinen kritiikki kytkeytyy toiseen Heideggerin kriittiseen huomioon, jonka mukaan Husserl
sivuuttaa kysymyksen siitä, miten intentionaalisuus eli tietoisuuden aktien suuntautuneisuus
on itse olemassa. Arvioin lisäksi, onko Heideggerin kritiikki pätevää.
Tutkimukseni on luonteeltaan pääosin eksegeettinen ja käyttää ensisijaisina lähteinään
Husserlin ja Heideggerin teoksia ja luentoja. Tulkitsen Husserlin ja Heideggerin
fenomenologisia hankkeita osana laajempaa 1800–1900-lukujen filosofian ja tieteen
kehitystä. Erittelen Heideggerin kritiikistä neljä erisisältöistä kriittistä argumenttia ja osoitan,
että kyseiset kritiikin juonteet kytkeytyvät Heideggerin Dasein-analytiikan keskeisiin
ideoihin. Erottelen lopuksi Heideggerin kritiikin lähtökohtina toimivat fenomenologiset ja
ontologiset oletukset toisistaan ja kritisoin niitä Husserlin fenomenologian näkökulmasta.
Esittämäni tulkinta nojaa osittain Husserl- ja Heidegger-tutkijoiden aiempiin tulkintoihin,
joita esittelen ja kommentoin, mutta työn kriittinen osuus sisältää myös systemaattista
argumentointia.
Tutkimustuloksenani esitän, että Heideggerin epäfenomenologisuuskritiikki ja väite, että
Husserl jättää selvittämättä intentionaalisuuden olemistavan, kohdistuvat ensisijaisesti
Husserlin erotteluun luonnollisen ja fenomenologisen asenteen välillä. Esitän myös, että
Husserlin fenomenologian näkökulmasta voidaan esittää niin vahvaa kritiikkiä Heideggerin
epäfenomenologisuuskritiikin taustalla vaikuttavia Dasein-analytiikan ydinajatuksia kohtaan,
että Heideggerin kritiikin pätevyys voidaan perustellusti kyseenalaistaa.
|
|---|