| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, minkälaisia kokemuksia psykiatrian osastojen sosiaalityöntekijöillä on empatiasta työskentelyn osana. Tutkimuksessa on käytetty fenomenologista tutkimusotetta, joka on mahdollistanut työntekijöiden kokemus- ja merkitysmaailman syvemmän tarkastelun. Aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka toteutettiin yksilöhaastatteluna viidelle sosiaalityöntekijälle kaksi kertaa. Haastateltavat olivat iältään 28–49-vuotiaita. Kaksi heistä työskenteli suljetulla osastolla, yksi nuorisopsykiatrian osastolla ja yksi yleissairaalapsykiatrian osastolla. Haastatteluissa käsiteltiin empatian merkitystä sosiaalityössä, sosiaalityötä tunnetyönä, empatian syntyä ja kehittämistä sekä myötätuntouupumusta.
Aineisto on analysoitu fenomenologisesti siirtyen tutkittavien yksilökohtaisista merkitysverkostoista yleiseen merkitysverkostoon. Tuloksissa sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tarkastellaan kolmen osa-alueen avulla, jotka käsittelevät työntekijöiden empatian syntymistä ja kehittämistä, empatian merkitystä työskentelyssä sekä tunnetyön toteutumista. Huomionarvoista tuloksissa on se, että työntekijät kuvaavat työtään tunnetyönä, mikä vahvistaa käsitystä sosiaalityöstä tunnetaitoja vaativana ammattina. Lisäksi tutkittavat korostavat oman hyvinvointinsa tärkeyttä työssä jaksamisen varmistamiseksi.
Tutkimukseni tärkeimpänä tuloksena voidaan pitää sosiaalityöntekijöiden yhteneväistä ajatusta siitä, että tärkeintä on tuottaa asiakkaalle kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Tässä asiakkaan ymmärtämisessä empatia voi toimia merkityksellisenä apuvälineenä. Tutkimukseni myös osoittaa yhdenmukaisesti muiden tutkimusten kanssa, että empatian käytöllä on positiivisia vaikutuksia asiakastyöskentelyyn.
|
|---|