| Summary: | Tutkielmani tarkastelee haavoittuvammassa asemassa olevien osallisuuden kokemuksia yhteiskuntaan, jolloin tarkastelun kohteena on edistävät ja ehkäisevä tekijät elämänkulun
aikana.
Tutkielma muodostui aineistolähtöisesti ja teoreettinen viitekehys on tarkentunut kerätyn aineiston perusteella. Teoreettisena lähtökohtana on osallisuus yhteiskuntaan –käsite ja sen eri muodot. Tutkielman perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa, jossa tulkinta rakentuu vuorovaikutuksessa kertojan ja tutkijan välillä. Näin ollen tutkija pyrkii ymmärtämään ja tulkitsemaan kertojan kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä.
Tutkielman aineiston muodostaa kymmenen elämänkerronnallista haastattelua, joista
analyysin perusteella on valikoitunut elämänkerroissa esiintyneet kuvaukset, joissa käsitellään
onnistumisia ja vastoinkäymisiä osallisuudesta yhteiskuntaan. Analyysimenetelmässä on
yhdistetty kerronnallista analyysia ja teemoittelua.
Tutkimustuloksista on osoitettavissa, että osallisuuden edistävissä tekijöissä korostuvat sosiaalisten suhteiden, tarkoituksenmukaisen kuntoutuksen, työn, vertaistuen ja
kokemusasiantuntijuuden merkitykset. Vastaavasti osattomuutta elämänkertojen mukaan aiheuttaa vahingolliset perhesuhteet lapsuudessa, sairaudet, työttömyys sekä työkyvyttömyys.
Elämänkerroissa todentuu osallisuuden ja osattomuuden prosessimainen luonne. Sen lisäksi
ne koettiin vahvasti henkilökohtaisena.
|
|---|