| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia ilman muodollista ruotsin opettajan
koulutusta opettavalla luokanopettajalla on ruotsin opetuksesta kyläkoulussa. Syksyllä 2016 voimaan astuneen
uuden tuntijaon mukaan ruotsin kielen B1-oppimäärän opinnot alkavat peruskoulun 6. luokalla. Tarkoituksena on
tutkia, kuinka kyläkouluympäristön erityispiirteet tukevat tai hankaloittavat tätä muutosta.
Tutkimusaineisto on kerätty yhdestä itäsuomalaisesta kyläkoulusta semistrukturoitujen haastatteluiden ja
luokkahuoneobservoinnin avulla joulukuussa 2017 ja tammikuussa 2018. Haastattelin tutkimusta varten sekä
ruotsia opettavaa opettajaa että yhtätoista kuudesluokkalaista, jotka opiskelevat ruotsia. Opettajan
haastattelukysymykset koskivat aihepiireiltään opettajan koulutusta, ruotsinopettajuutta, opettajuuden resursseja ja
tuen mahdollisuuksia, oppilaiden ja ympäristön asenteita sekä kyläkoulua oppimisympäristönä. Oppilaiden
kysymykset puolestaan liittyivät yleisiin käsityksiin ruotsin kielestä, ruotsin opiskeluun kyläkoulussa, opettajan
rooliin opetuksessa, sopiviin tapoihin oppia ruotsia sekä ruotsin kielen käyttöön.
Olen analysoinut tutkimusaineiston kvalitatiivisesti hyödyntäen narratiivista analyysiä opettajan ja oppilaiden
kertomusten tulkinnassa. Painotus analyysissä on opettajan kertomuksissa, jotka ovat tutkimuksen tavoitteen
kannalta keskeisimpiä.
Tutkimukseni osoittaa, että kyläkoulun opettaja kokee pedagogisten taitojen olevan kielellisiä taitoja tärkeämmässä
asemassa alakoulun ruotsin opetuksessa. Opettajan kokema epävarmuus omasta kielitaidosta vähentää ruotsin
käyttöä luokkahuoneessa. Kyläkouluympäristö mahdollistaa yksilöllisen opetuksen, yhteisölliset työtavat ja
oppilaan koko polun seuraamisen, mutta tasaisesti kaikille aineille riittävä rahoitus koetaan haasteena. Oppilaat
suhtautuvat positiivisesti ruotsin opiskeluun kyläkoulussa, mihin opettajalla on merkittävä vaikutus.
|
|---|