| Summary: | Vieraiden kielten opiskelun aloittamisen siirryttyä toiselle luokalle vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuksessa aiheutti tarpeen tutkia nuorten lasten vieraiden kielen oppimista. Työn tavoitteena oli tutkia 7-10 vuotiaiden lasten ranskan kielen sanaston oppimista: millä keinoilla lapset oppivat parhaiten. Tutkimus toteutettiin Normaalikoulun alakoulussa Jyväskylässä lukuvuosien 2016–2017 sekä 2017–2018 aikana. Tutkimuksen kohteena toimi kaksi ranskan kielen kerhon ryhmää, joita opetin itse, toista koko lukuvuoden 2016–2017 ajan, toista syyslukukauden 2017. Kerhot kokoontuivat kerran viikossa varsinaisen opetuksen jälkeen ja olivat vapaaehtoisia oppilaille. Tutkimus tehtiin observoimalla oppilaiden kehitystä ja sanaston muistamista sekä luokkatilanteissa että jälkeenpäin oppilaiden vihkoista. Kerhon opettaminen itse mahdollisti erilaisten opetuskokeilujen käyttämisen. Tulokset osoittivat toiminnallisten ja multimodaalisuutta hyväksikäyttävien aktiviteettien edistävän parhaiten sanaston oppimista. Leikillisyys, pelillisyys, musikaalisuus ja visuaalisuus oppimistilanteessa paransivat sekä lähimuistin että pitkäkestoisen muistin oppimista. Myös vertailu muihin kieliin havaittiin helpottavaksi tekijäksi sanan muistamisen kannalta silloin kun ranskankielinen sana muistutti vastaavaa sanaa jossain muussa kielessä. Kuitenkin jos ranskankielinen sana muistutti sanaa muussa kielessä jonka merkitys oli eri, vertailulla oli negatiivisia vaikutuksia muistamiseen, sillä lasten oli helppo yhdistää sana väärään käännökseen. Perinteisemmät tavat opettaa sanastoa kuten pelkkä kääntäminen ranskasta suomeen tuottivat heikompia tuloksia sanojen muistamisessa. Tulokset osoittavat lasten tarpeen vaihtelevalle ja multimodaaliselle opetukselle, joka tarkoittaa sitä, että opettajien pitää etsiä materiaalia muualta kuin oppikirjoista, tai että oppikirjoja täytyy kehittää nykyaikaisemmiksi ja paremmin nuoremmille lapsille sopiviksi.
|
|---|