| Yhteenveto: | Tutkin työssäni Maurice Merleau-Pontyn kiasman käsitettä ja filosofisia oppositioita. Tutkimukseni jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa (luvut 2–3) tulkitsen Merleau-Pontyn kiasman käsitettä eksegeettisesti. Toisessa osassa (luku 4) selvitän systemaattisesti, millä tavalla kiasman käsite auttaa jäsentämään perinteisiä filosofisia oppositioita (i) mielen ja ruumiin, (ii) minän ja toisen ja (iii) minän ja maailman välillä. Tutkimukseni aineisto muodostuu aiheen nojalla valituista Merleau-Pontyn teoksista sekä kommentaarikirjallisuudesta. Teoreettinen viitekehykseni on fenomenologinen, sillä tulkitsen Merleau-Pontyn ajattelua kontribuutiona 1900-luvun fenomenologiaan. Tutkimukseni metodi on käsiteanalyyttinen ja genealogis-fenomenologinen: selvitän kokemuksen dynaamisia rakenteita käyttämällä fenomenologian analyyttisia käsitteitä.
Työni keskeisenä tavoitteena on selvittää eletyn kokemuksen yhteyttä filosofisiin oppositioihin. Keskityn tutkimaan, millä tavalla kiasma, eletyn kokemuksen rakennetta kuvaavana käsitteenä, on yhteydessä Merleau-Pontyn muotoilemiin lihan, kaksoiskosketuksen ja käännettävyyden käsitteisiin. Tutkimustuloksena esitän, että kiasman käsite on ontologisesti eritasoinen kuin perinteiset filosofiset oppositiot. Osoitan, että kiasman käsitteellä Merleau-Ponty kuvaa teoreettista ajattelua edeltävää kokemuksen ja havaitsemisen moniselitteisyyttä. Kiasma on lihallisen olemisen rakenne, jossa erot ja yhtäläisyydet risteävät ja limittyvät toisiinsa. Toinen tutkimustulokseni on, että näkeminen, puhuminen ja ajatteleminen ovat rakenteeltaan kiasmaattisia kokemuksia. Tutkielmani lopussa selvitän Merleau-Pontyn kiasman käsitteen keskeisimpiä yhteiskunnallisia implikaatioita.
|
|---|