| Summary: | Tutkielman tavoitteena on vertailla kulttuurihistoriallisten museoiden esinekokoelmien tosiasiallista
kartuntaa julkilausuttuihin kartutustavoitteisiin. Aineistona on käytetty Kymenlaakson museota,
Pohjanmaan museota ja Etelä-Karjalan museota. Kunkin museon esinekokoelmien kartunnasta on
poimittu kolme 500 esineen näyte-erää kolmelta eri tarkasteluperiodilta. Kartutustavoitteiden lähteenä
on käytetty museoiden omia ja niiden omistajien arkistoja, sanomalehtiä ja haastatteluita.
Käytettävissä olevaa aineistoa on analysoitu Kulttuuriaineiston luokituksella (Outline of Cultural
Materials) jakamalla havainnot sekä kartunnasta että tavoitteista luokitukseen pohjautuvaan
havaintomatriisiin. Museoiden itselleen julkisesti asettamat kartutustavoitteet on kuvailtu
perustamisvaiheessa konkreettisimmin ja ne ovat myös parhaimmin toteutuneet museoiden toiminnan
alkuvuosina. Myöhempien tarkasteluperiodien kohdalla tavoitteista on niukemmin lähteitä ja tavoitteet
on kuvailtu abstraktimmin. Samalla julkilausuttujen tavoitteiden ja tosiasiallisen kartunnan ero on
kasvanut suuremmaksi eli kokoelmiin on otettu yhä vähemmän sellaista materiaalia, jota museo on
ilmoittanut pitävänsä tärkeänä. Kokoelmien kartunnassa toistuvat kaikissa museoissa samat kolme
teemaa 1800-luvun lopusta 1990-luvulle: pukeutuminen, asuminen, syöminen / juominen.
Kartutustavoitteet ovat ohjanneet kartuntaa vain silloin, kun ne ovat sopineet näihin perusteemoihin.
Keskeisin syy näyttäisi olevan se, että kartuntaa eivät ole ohjanneet museoinstituution aikeet, vaan
lahjoittajien käsitys siitä, mikä kuuluu museoon.
|
|---|