| Summary: | Tutkimus käsittelee kotimaista räpmusiikkia tavoitteenaan selvittää minkälaisia poliittisia
piirteitä kyseinen musiikkityyli pitää sisällään. Tutkielmassa käydään erityisesti läpi
suomiräpin julkaistua yhteiskuntakriittistä materiaalia, nostaen esiin sieltä kumpuavia
teemoja kuten suhtautumista luokkajakoon, yhteiskuntajärjestelmään, virkavaltaan ja
kannabikseen.
Työ käy läpi myös viihteellisempää suomiräppiä ja näiden kahden tyylisuunnan välisiä
vastakkainasetteluja. Suomiräpin poliittisuus kulminoituu ennen kaikkea juuri
yhteiskuntakriittisen ja vaihtoehtoisen sekä viihteellisen ja kaupallisen räpin väliseen
jännitteeseen ja vastakkainasetteluun. Tässä poliittisessa tilassa kohtaavat marginaali ja
valtavirta, kriittisyys ja yltiöpositiivisuus, maailmanparantaminen ja yksilökeskeisyys,
omaehtoisuus ja kaupallisuus sekä köyhyys ja rikkaus.
Työn teoreettisena taustana toimii Antonio Gramscin hegemoniateoria. Taistelu
hegemoniasta, missä se joko voitetaan tai hävitään, käydään Gramscin mukaan useimmiten
juuri jokapäiväisessä elämässä ja arkisessa kulttuurissa.
Tutkimuksen pääasiallisena aineistona toimii kotimaiseen rytmimusiikkikenttään
lähtemättömän jälkensä jättäneet nimet, kuten yhteiskuntakriittisestä materiaalistaan
tunnetut Asa ja Hannibal sekä viihteellisempää tuotantoa edustavat Cheek ja Elastinen.
Työhön valikoituneet artistit ovat kaikki vakiinnuttaneet paikkansa kotimaisen räpin
kentällä sekä julkaisseet useampia merkittäviksi julkaisuiksi laskettavia levyjä.
|
|---|