| Summary: | Sukupuolivähemmistöt ovat yhteiskunnallisesti marginalisoitu ja paljon syrjintää kohtaava ihmisryhmä. Suomen nykyinen tasa-arvolaki velvoittaa viranomaistahot, työpaikat ja oppilaitokset sukupuolivähemmistöjen syrjinnän suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen ennaltaehkäisyyn. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten sukupuolivähemmistöt huomioidaan julkisten työpaikkojen ja oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa ja millaisia toimenpiteitä heidän asemansa parantamiseksi suunnitellaan. Tämän kartoittamiseksi tarkastelin yhdeksän julkiseen sektoriin kuuluvan tahon tasa-arvosuunnitelmia aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sukupuolen moninaisuuden huomioiminen tasa-arvosuunnitelmissaon vaihtelevaa. Sukupuolivähemmistöistä puhutaan osassa suunnitelmia tukeutuen pitkälti lakiin ja määritelmiin, kun taas osassa sukupuolivähemmistöjen syrjintää käsitellään enemmän ja se tunnistetaan ongelmana, jonka korjaamiseksi tehdään toimintasuunnitelmia. Lisäksi tasa-arvosuunnitelmissa näkyvät vallitsevat sukupuolikäsitykset eikä sukupuolen moninaisuutta ole niissä otettu huomioon kokonaisvaltaisesti. Tasa-arvosuunnitelmissa puhutaan sekä käytännönläheisistä toimenpiteistä, joita ovat sukupuolineutraalien saniteettitilojen ja kolmannen sukupuolikategorian hallinnollinen lisääminen, että strategisista toimenpiteistä, joita ovat asennetyö, henkilöstön koulutus ja muiden hallinnollisten suunnitelmien tekeminen.
Tulosten mukaisten toimenpidesuunnitelmien toteuttamisella voi olla positiivisia vaikutuksia sukupuolivähemmistöjen asemaan työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Kuitenkin monien organisaatioiden tasa-arvosuunnitelmissa on tasa-arvolain näkökulmasta puutteita, eivätkä kaikki organisaatiot välttämättä ota sukupuolivähemmistöjä huomioon tasa-arvosuunnittelussaan lainkaan. Tasa-arvosuunnittelun kehittäminen näiltä osin tiedotuksen ja koulutuksen keinoin organisaatioissa olisikin tarpeen. Tasa-arvolain velvoitteiden noudattamista tulisi myös valvoa entistä paremmin.
|
|---|