| Summary: | Tämä tutkimus käsittelee ihmiskäsitystä ja siinä nähtävää muutosta Suomen ja Saksan vihreiden puolueiden puolueohjelmissa vuosina 1980-2002. 1980-luvulla molemmat vihreät puolueet kritisoivat jyrkästi länsimaista maailmankuvaa, yksilökeskeisyyttä ja niihin liitettyjä instituutioita, kuten talouskasvua. Tilalle ne tarjosivat holistista ihmiskäsitystä, joka korosti ihmisen ja luonnon kumppanuutta. Tämä merkitsi mm. yksilökeskeisen vapaan kulutuksen ja tuotannon korvautumista velvollisuuslähtöisemmällä ajattelulla.
1990-luvun kuluessa kritiikki länsimaista maailmankuvaa ja yksilökeskeistä ihmiskäsitystä kohtaan katosi lähes tyystin. Talouskasvua ja kilpailua kritisoinut puhe muuttui Suomessa kestävän kehityksen ja Saksassa ekologisen modernismin käsitteiden avulla talouskasvumyönteiseksi ja kuluttajien sekä tuottajien vapauksia kunnioittavaksi. Muutoksen syyksi paljastui puolueiden halu päästä vaikuttamaan lainsäädäntöön. Molemmat vihreät puolueet nousivatkin hallituspuolueiksi näiden aatteellisten käänteiden seurauksena, päästen siten vaikuttamaan käytännön ympäristöpolitiikkaan, mutta joutuen samalla tekemään aatteellisia kompromisseja.
Vihreiden argumentointi oli enimmäkseen antroposentristä, vaikka poikkeuksena myös eläinten oikeudet korostuivat 1990-luvulla. Toimijana ja oikeuksien kohteena vihreille toimi aktiivinen kansalainen, jolla oli perinteisten kansalaisoikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Ajan kuluessa velvollisuusnäkökulma hälveni ja liberaalit arvot (kuten vähemmistöjen oikeudet) korostuivat. Myös kuluttaja alettiin nähdä tärkeänä kansalaisvaikuttajana. Syitä tälle näkökulman muutokselle voi löytää vihreiden ydinkannattajaryhmän, korkeasti koulutettujen kaupunkilaisnuorten, muuttuvista arvoista.
Huomattavaa on kehityksen samankaltaisuus ja –aikaisuus molemmissa maissa. Suomen vihreiden aatteellinen kehitys osoittautuu näin osaksi laajempaa eurooppalaista kehitystä.
|
|---|