| Summary: | Tutkittavan ilmiön keskiössä ovat opettajien kokemukset heterogeenisten oppilasryhmien mukanaan tuomista haasteista ja helmistä sekä monenlaiset oppijat huomioivista ohjauksen tavoista. Haastattelin Mark T. Bevanin (2014) fenomenologisella mallilla kolmea kuvataidetta opettavaa opettajaa. Aineiston analyysin suoritin hermeneuttisella otteella. Kyseessä on laadullinen tutkimus.
Opettajien kokemusten mukaan kuvataiteen opiskelu on jokaisen oppijan omanlainen matka, jonka varrella tapahtuu henkilökohtaista ja taidollista kasvua hyvin moninaisilla tavoilla. Opettajat auttavat, tukevat ja ohjaavat jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Tässä kohtaamisessa oppilaantuntemus on keskeisessä roolissa. Opettajien kokemusten mukaan pienet oppilasryhmät edesauttavat oppimista, koska opettajalla on silloin enemmän aikaa jokaiselle oppilaalleen ja siten myös mahdollisuuksia riittävän tuen antamiseen kullekin oppijalle. Opetusryhmien koot nousevatkin esiin merkittävänä tekijänä liittyen opettajien työssäjaksamiseen. Mielenterveysongelmaisten oppilaiden määrän kasvu näkyy erään haastattelemani opettajan työssä. Huoli opetusalan tulevaisuuden tilasta haasteineen, opetusjärjestelyineen ja vastuutehtävineen on tulkittavissa haastatteluaineistosta.
Opettajankoulutukseen tarvitaan laajempaa erityispedagogista koulutusta, jonka yhteyteen tulisi liittää myös rohkean opettajan turvallisuustaidot. Inkluusion nimissä tehtyjä koulutusta koskevia ratkaisuja pitäisi valvoa, jotta perusopetuksen tasa-arvoisuus pystyttäisiin takaamaan.
|
|---|