| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella elokuvia poliittisina teksteinä. Analyysini kohteena olevat elokuvat ovat sekä aiheeltaan että käsittelyltään poliittisia. Taistelu Algeriasta (1966) käsittelee antikolonialistista kamppailua. Hunger (2008) käsittelee vuoden 1981 Maze -vankilan nälkälakkoa. Analyysini pyrkii esittämään, kuinka elokuvat representoivat kuvia kansasta, poikkeustilasta ja poliittisesta väkivallasta.
Tutkielman taustaoletuksena on ajatus elokuvasta kollektiivisena muistina. Poliittisen tarinankerronnan arvo on menneisyyden tekojen poliittisen merkityksen kiteyttävänä toimintana ja arviointina. Elokuvat poliittisina teksteinä voivat toimia kansallisen myytin rakennusaineena tai auttaa dekonstruoimaan yhtenäisiä kuvia kansasta, yhtenäisestä kulttuurista ja yhteisestä kohtalosta.
Elokuvan poliittisessa analyysissä tuon esiin tutkimukselleni merkityksellisten käsitteiden, kuten poikkeustila, väkivalta ja temporalisaatio, käsiteanalyysin. Carl Schmittin tunnetuksi tekemät poikkeustilan käsite ja erottelu ystäviin ja vihollisiin ovat nousseet uuteen merkitykseen viimeisen 20 vuoden aikana. Walter Benjaminin kirjoitukset ovat pyrkineet dekonstruoimaan valtion lain ja väkivallan välttämätöntä yhteyttä. Elokuvissa sama väkivalta näytetään oireena kolonialistisesta alistuksesta. Analysoin Taistelu Algeriasta -elokuvaa Benjaminin väkivallan dekonstruoinnin kautta. Analyysini tuloksena näytän, kuinka elokuva representoi kansanvallankumouksellisen tietoisuuden rakentuvan osaksi dekolonisaatioprosessia. Hunger näyttää, kuinka IRA-tasavaltalaisvangit Long
Kesh -vankilassa ryhtyivät nälkälakkoon tullakseen kuulluiksi.
Molemmat elokuvat käyttävät merkittävinä keinoinaan klassista Hollywood-kerrontaa rikkovia elokuvan muotoja. Taistelu Algeriasta käyttää dokumenttielokuvan keinoja rakentamaan kuvaa kansasta, joka saavuttaa vallankumouksellisen tietoisuuden. Elokuva saavuttaa kolmannen maailman autenttisuuden representoimalla sodan tapahtumat Algerissa taistelupaikoilla, joissa kansa näyttelee itseään. Hunger pyrkii rakentamaan tasavaltalaistaistelun elokuvan keinojen kuten ellipsin ja ajallisen ja toiminnan rikon kautta. Hungerin päähenkilön Bobby Sandsin nälkälakko toimii Thatcherin vankilajärjestelmän sisällä vastarinnan paikkana. Elokuva näyttää kehon muuttumisen poliittiseksi aseeksi.
Sandsin kyky hyödyntää mahdollisuuksiaan nojaa yhtäältä kykyyn toimia oikea-aikaisesti ja toisaalta hänen nälkälakkoonsa kuolemaan asti.
|
|---|