| Summary: | Pestuumarkkinat pohjauituvat keskiaikaan, jolloin Ruotsin ja Suomen yhteisen ajan varsinaiset palkkaussäännöt luotiin. Kyseessä oli patriarkaalinen tapa ja pestuumarkkinoita vietettiin vielä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Erityisesti Hämeen ja Savon alue oli kuuluisa pestuutapahtumistaan, joissa niitä pidettiin paljon. Tilaisuus sijoittui yleensä syyskuun ja lokakuun vaihteeseen ja tarkempi pitoajankohta vaihteli paikkakunnittain. Pestuumarkkinoiden pääasiallinen tarkoitus oli toimia isäntien ja palkollisten välisenä kohtauspaikkana, jossa isännät pestasivat piiat ja rengit vuodeksi palvelukseensa. Pestisopimuksen vahvistukseksi palkolliselle annettiin pestiraha.
Pääasiallisena lähteenäni olin käyttänyt Historiallisen sanomalehtikirjaston sanomalehtiä (n=511). Toissijaisena lähteenäni hyödynsin Kansanperinteen arkiston muistitietoäänitteitä (n=58). Pro gradu -tutkielman aikarajaus sijoittuu vuosiin 1880 – 1920. Tutkin miten pestuumarkkinoista kerrottiin ja millaiseen sävyyn pestaustilaisuudesta kirjoitettiin sanomalehdistössä. Selvitin niin ikään, menettivätkö pestaustapahtumat alkuperäisen pestausluonteensa vai muuttuivatko ne huvittelu- ja myyntitilaisuuksiksi. Tutkin myös pestuutapahtumien levinneisyyttä. Lisäksi työssä havainnollistetaan vuoden 1865 palkkaussäännön sekä pestuumarkkinoiden välistä yhteyttä ja pyritään selventämään millaiset isännät ja palkolliset pestuutilaisuuksissa kävivät.
Pestuutapahtumia pidettiin laajoilla alueilla Suomessa ja sitä kohtaan esitettiin paljon kritiikkiä. Arvostelua herätti se, että tietyillä paikkakunnilla tilaisuus sijoittui sunnuntaille jumalanpalveluksen aikaan. Niin ikään pestaustoiminnan harjoittamista kirkon läheisyydessä kritisoitiin. Kritiikkiä aiheuttivat edelleen järjestyshäiriöt, joista juoppous nousi kaikkein huomattavimmaksi. Lisäksi pestuutilaisuuksissa harjoitettiin myynti- ja huvittelutoimintaa paikkakuntakohtaisesti. Työväenlehdistössä pestuumarkkinoita pidettiin orjamarkkinoina ja pestuutapahtumat liittyivät sosialistisissa sanomalehtikirjoituksissa palkolliskysymykseen, joka sisälsi voimassa olleen vuoden 1865 palkkaussäännön sekä palkollisten oloihin liittyneet asiat. Palkkaussääntö tulisi poistaa, sillä se rajoitti palkollisten elämää ja asetti heidät isäntien määräysvallan alaiseksi. Sanomalehtiaineistossa toivottiin tilaisuuden lakkauttamista tai edes sen siirtämistä arkipäiväksi. Tilanne johti siihen, että pestuumarkkinoita yritettiin lopettaa monilla eri paikkakunnilla – tuloksetta.
|
|---|