| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin puberteetin ajoittumisen ja tempon yhteyttä sosioemotionaaliseen kehitykseen varhaisnuoruudessa koulusiirtymän aikana. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Aineisto koostui 770 nuoresta, joita tutkittiin 6. luokan syksyllä ja 7. luokan keväällä. Nuoret arvioivat puberteettikehityksensä vaihetta sekä sosioemotionaalista käyttäytymistä eli prososiaalisuutta, emotionaalisia oireita, käytösoireita ja yliaktiivisuutta sekä 6. että 7. luokalla. Tarkastelut tehtiin sukupuolittain erikseen tytöille ja pojille. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että mitä pidemmälle tyttöjen puberteettikehitys oli edennyt 6. luokalla, sitä enemmän heillä oli samanaikaisia emotionaalisia oireita ja käytösoireita. Lisäksi mitä pidemmälle tyttöjen puberteetti oli edennyt 7. luokalla, sitä enemmän heillä oli samanaikaisia emotionaalisia oireita ja vähemmän prososiaalisuutta. Tarkastellessa puberteetin ajoittumisen yhteyttä sosioemotionaalisessa kehityksessä tapahtuviin muutoksiin havaittiin, että mitä pidemmälle tyttöjen puberteetti oli edennyt 6. luokalla, sitä enemmän heillä oli emotionaalisia oireita, yliaktiivisuutta, viitteellisesti käytösoireita ja vähemmän prososiaalisuutta myöhemmin 7. luokalla. Poikien osalta puberteetin ajoittumisen ja sosioemotionaalisen kehityksen tason väliltä löytyi yksi viitteellinen yhteys: mitä pidemmälle poikien puberteetti oli edennyt 6. luokalla, sitä enemmän heillä oli samanaikaisia käytösoireita. Poikien puberteetin ajoittumisella ei ollut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä prososiaalisuuden, emotionaalisten oireiden, käytösoireiden tai yliaktiivisuuden tason muutoksiin myöhemmin 7. luokalla. Puberteetin tempon osalta tulokset osoittivat, että puberteetin nopea tempo yhtä aikaa koulusiirtymän kanssa ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä prososiaalisuuteen, emotionaalisiin oireisiin, käytösoireisiin tai yliaktiivisuuteen tytöillä tai pojilla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tukitoimien kehittäminen varhain kehittyvien tyttöjen tukemiseksi olisi tärkeää. Tukitoimien kohdentamiseksi tarvittaisiin lisätutkimusta varhain kehittyvien tyttöjen ongelmakäyttäytymisen taustalla vaikuttavista välittävistä tekijöistä.
|
|---|