| Summary: | Tutkielmassa tutkitaan aikuisia musiikinharrastajia ja heidän kokemuksiaan musiikkiharrastuksesta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millainen merkitys lapsuuden musiikillisilla kokemuksilla on musiikillisen identiteetin kehittymiseen ja millaisia kokemuksia haastateltavilla on nykyisestä musiikkiharrastuksestaan.
Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluin, ja informatteina on neljä aikuisikäistä musiikinharrastajaa.
Haastateltavat ovat yksilöharrastajia, joko instrumentin tai laulun parista. Haastattelut on analysoitu ja
analyysimenetelmänä on käytetty tulkinnalista fenomenologista (IPA) analyysia.
Tutkimuksen tuloksena löytyi kolme aineistosta esiin noussutta pääteemaa, jotka tutkimuksessa on esitelty niiden alateemojen avulla. Pääteemat ovat 1) lapsuuden musiikkiympäristön merkitys harrastajaksi kasvamiseen, 2)
Musiikki identiteettityössä, 3) Musiikkiharrastus kokemuksena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että
musiikkiharrastus on aikuiselle musiikinharrastajalle positiivisia kokemuksia tuottava aktiviteetti ja hyvinvointia
edistävä osa arkea. Musiikkiharrastuksen myötä haastateltavat ovat tehneet identiteettityötä ja miettineet omaa minäkuvaa musiikinharrastajana. Lapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys musiikkiharrastukseen päätymiselle ja toisaalta myös sen jatkamiselle myöhemmällä iällä. Tärkeä tekijä osana identiteettityötä on mahdollisten lapsuuden negatiivisten musiikkikokemusten kääntäminen positiiviseksi. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että haastateltavat
kokivat musiikkiharrastuksella olevan paljon positiivisia ulottuvuuksia, jotka ovat yhteydessä kokonaisvaltaiseen
hyvinvointiin.
|
|---|