A “self-inflicted major economic wound” or “the best chance we've had to save the one planet” framing of the Paris climate accord by presidents Trump and Obama

Kieli on keskeinen osa ihmisten mielipiteiden ja maailmankuvien, sekä sosiaalisen ja materiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Asioiden esitystavoilla ja rajauksilla sekä käytetyillä diskursseilla voidaan esittää haluttu kuva käsiteltävästä aiheesta, ja tämä kuva voi muuttaa kuulijoiden mielipidet...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Möttönen, Helmi
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:eng
Julkaistu: 2018
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/58377
Kuvaus
Yhteenveto:Kieli on keskeinen osa ihmisten mielipiteiden ja maailmankuvien, sekä sosiaalisen ja materiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Asioiden esitystavoilla ja rajauksilla sekä käytetyillä diskursseilla voidaan esittää haluttu kuva käsiteltävästä aiheesta, ja tämä kuva voi muuttaa kuulijoiden mielipidettä siitä jopa heidän huomaamattaan. Kielellä on siis paljon valtaa. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten Yhdysvaltain presidentit Trump ja Obama käsittelevät Pariisin ilmastosopimusta valituissa virallisissa puheissaan. Analysoin yhtä puhetta kummaltakin presidentiltä ja tutkin heidän käyttämiään sanavalintoja, esitystapojen semanttisia eroja, asioiden esittämistä positiivisessa tai negatiivisessa valossa, ja käsittelytapojen ja rajausten luomaa kokonaiskuvaa Pariisin ilmastosopimuksesta. Sovelsin analyysissa rajaamiseen liittyvää teoriaa (framing theory) ja kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Tutkimustulokseni osoittavat, että presidentit käyttävät monia erilaisia kielellisiä keinoja luodakseen halutunlaisen kuvan Pariisin ilmastosopimuksesta. He lähestyvät aihetta vastakkaisista perspektiiveistä, mutta oman perspektiivin edistämiseen käytetyt keinot ovat osittain samoja. Presidentit esimerkiksi käyttävät kulttuurisesti merkityksellisiä sanoja ja esittävät oman ratkaisunsa olevan ainoa vaihtoehto, jättäen potentiaaliset muut perspektiivit esittelemättä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan vain kahta puhetta, eikä sen laajuus riitä käsittelemään kaikkia kielellisiä, saati nonverbaalisia, elementtejä aineistossa. Myöskään kielellisten keinojen vaikuttavuustavoitteiden saavuttamista ei tässä kyetä tutkimaan, joten lisätutkimus on edelleen tarpeen. Siitä huolimatta tämän tutkimuksen huomiot presidenttien käyttämistä kielellisistä keinoista toivottavasti auttavat yleisöä kiinnittämään vastaaviin asioihin huomiota jatkossa.