| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tutkimusteemaksi on valittu Liberaalin kansanpuolueen kriisiviestintä
vuoden 1979 eduskuntavaaleissa. Tutkimustehtävänä on ollut selvittää puolueen toimijoiden
käyttämiä argumentteja vaalitappiosta sekä hahmottaa niiden taustalla vaikuttavia
strategioita.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty retoriikka-analyysia, joka pohjautuu Chaïm Perelmanin
uuden retoriikan mukaiseen argumentaatioteoriaan. Teorialle on luonteenomaista kiinnittää
erityistä huomiota yleisö-puhuja-suhteeseen, joten se soveltuu erinomaisesti vaalien aikaisen
kriisiviestinnän tutkimukseen. Teoria sisältää toista sataa erilaista argumentaatiotekniikkaa,
joista tässä tutkimuksessa on hyödynnetty merkittävää osaa. Työskentelytapa on näin ollen
ollut laadullinen, poliittisen tekstin sisältöä tulkitseva ja erittelevä tutkiminen.
Tutkimuksen aineisto pohjautuu Liberaalin kansanpuolueen pää-äänenkannattajana
toimineeseen Uusi Polttopiste-nimiseen julkaisuun. Lehteä julkaistiin kerran viikossa läpi
vaalivuoden, joten se on muodostanut puolueen merkittävimmän tiedotuskanavan. Lisäksi
tutkimuksessa esitellään Liberaalin kansanpuolueen periaateohjelma 1971-1982 ja sen
olemassaoloa koskeneet aikaisemmat kotimaiset tutkimukset.
Tutkimuksen tulosten mukaan yleisön mielikuviin vaalitappion syistä pyrittiin vaikuttamaan
erityisesti kolmella eri selitysmallilla: epäsuosiollisella vaalimatematiikalla,
epäonnistuneella vaalistrategialla ja koko valtaapitävän hallitusrintaman tappiona. Näiden
kolmen teeman pohjalta tutkimuksessa analysoidaan, millaista kuvaa ne haluavat antaa
yleisölle vaalitappiosta sekä millaisin retorisin keinoin näitä kuvia luodaan ja vahvistetaan
puhujan toimesta. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten LKP pyrki
viestinnässään aktiivisesti vaikenemaan sen omista ilmiselvistä identiteettiongelmista,
puoluejohdon strategisista virheistä ja hiipuvasta yhteiskunnallisesta kysynnästä suurten
puolueiden kaaderipuolueena.
|
|---|