| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa olimme kiinnostuneista siitä, kuinka tutkittavat kuvasivat
kokemuksiaan eettisesti haastavista ohjaustilanteista ja millä tavoin he hahmottivat
eettistä toimintaansa näissä tilanteissa. Tarkoituksemme oli selvittää ohjaustyötä
tekevien pohdintoja eettisyydestä ja tuoda näkyväksi toimintatapoja, jotka
edistävät tai estävät eettisesti haastavissa ohjaustilanteissa toimimista.
Käsillä oleva pro gradu -tutkielma on laadullinen, fenomenologinen ja avoimeen
teemahaastatteluun perustuva tutkimus. Fenomenologia mahdollistaa keskittymisen
haastateltavien omiin kokemuksiin, elämysmaailmaan ja heidän tuottamiin
määritelmiin tutkittavasta ilmiöstä. Keskeistä olivat haastateltavien kuvaukset
kokemuksistaan eettisesti haastavien ohjaustilanteiden eteenpäin viemistä
edistävistä ja estävistä toimintavoista. Haastatellut olivat ihmisiä, joilla oli
omakohtaista kokemusta tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelut toteutettiin haastateltavien
itse määrittelemässä ympäristössä, heidän työpaikoillaan.
Eettisesti haastavissa ohjaustilanteissa toimimista edisti tämän tutkimuksen
mukaan ohjaustyön perustan selvittäminen itselle, opiskelijan yksilöllisyyden
kunnioittaminen, työyhteisön ja kollegoiden tuki ja oman arvopohjan tunnistaminen.
Ohjattavaan liittyvät pulmat, etenkin mielenterveyden ja elämänhallinnan
haasteiden näkyminen, estivät eettisesti haastavien ohjaustilanteiden eteenpäin
viemistä.
Ohjauskoulutuksen sisällön merkitys ohjaajan työn selkärankana näyttäytyi
erittäin merkitsevänä kokonaisuutena ohjaajan oman arvopohjan, inhimillisyyden
ja moraalisten valintojen tunnistamisen perustana. Empatiakyky auttoi
ohjaajaa ymmärtämään tunnetasolla ohjattavan maailmaa ja pääsemään aidosti
ohjattavan sanoman taakse – tunnetasolle.
|
|---|