| Yhteenveto: | Tässä kandidaattitutkielmassa tutkin oman ääniteokseni Sade (2018) kautta niitä esteettisiä ulottuvuuksia, joita vesi, tässä tapauksessa sade, voi tuoda esiin. Tarkastelen veden estetiikkaa Gaston Bachelardin ja Arnold Berleantin teorioiden pohjalta. Tutkimukseni kohde, Sade-teos, on äänitutkielma maisemasta, jossa emme tunne sateen kosketusta, emme haista kosteutta, emmekä näe minkälaisessa maisemassa sataa. Kysymys on tavallaan ”siirretystä maisemasta”, jossa olemme läsnä kuuloaistin ja kuuntelemisen kautta mielikuvitustamme ruokkien. Voisivatko nämä ”siirretyt maisemat” olla osa taide- ja ympäristökasvatusta, jotta pääsisimme oman sisäisen hiljaisuutemme ääreen mielikuvittelemaan ja unelmoimaan – löytäisimme paikkamme maailmassa ja oppisimme elämään sopusoinnussa luonnon kanssa?
|
|---|