| Yhteenveto: | Gilgamesh-eepos on yli 4000 vuotta vanha aikaisen kirjallisuuden teos, jolla on vieläkin paikka nykymaailmassa. Teosta on tutkittu monella tavalla, joko historialliselta kantilta tai teosta itseään on tutkittu kirjallisuuden työnä. Tästä huolimatta eepoksen mielenkiintoisimmasta ja muiste-tuimmasta tarinakaaresta ei ole tehty merkittävää tutkimusta.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan Gilgamesh-eepoksen viimeistä tarinakaarta, jossa päähenkilö Gilgamesh lähtee matkalle etsimään kuolemattomuuden salaisuutta, kun hänen ystävänsä Enkidu kuolee tuskallisesti. Tämä tarinakaari on tärkeä lukuisista syistä. Ensinnäkin, päähenkilö Gilga-meshin hahmokehitys on paljon huomattavampi ja suurempi kuin tarinan alkuosissa; röyhkeä ja mahtaileva kuningas kohtaa tekojensa seuraukset, vajoaa epätoivon ja pelon valtaan, ja lopulta, lukuisten vastoinkäymisten, epäonnistumisien ja merkittävien kohtaamisien jälkeen, nousee pel-kojensa ylle ja muuttuu nöyräksi, sisäisen rauhan saavuttaneeksi mieheksi.
Tarinakaaren merkittävimmät teemat, kuolemattomuuden turhuus ja kuoleman väistämättömyys, heijastavat eepoksen tarinan aiempia tapahtumia ja luovat tärkeitä viestejä. Utnapishtim, kuole-maton mies, jota Gilgamesh etsii, edustaa täydellisesti sitä, kuinka kuolemattomuus loppujen lopuksi ryöstää elämästä jännityksen ja ilon ja kuinka lyhytikäiset ihmiset eivät kykene käsittä-mään sen taakkaa. Enkidun kuolema osoittaa, kuinka kuolema tulee väistämättä jokaisen luo eikä sitä voi välttää.
Tärkein asia, minkä viimeinen tarinakaari tarjoaa koko narratiiville, on Gilgameshin ongelmien ja kamppailujen inhimillisyys. Suuri koskematon kuningas laskeutuu ihmisen tasolle ja kamppailee oman kuolemanpelkonsa, ystävänsä kuoleman aiheuttaman surun ja omien tekojensa seurausten kanssa. Nämä asiat tekevät Gilgameshin hahmosta ja hänen kamppailustaan inhimillisen, mikä tekee tarinan viesteistä opetuksia, johon moni voi samaistua.
|
|---|