| Summary: | Ympäristön ja kulttuurin välinen suhde on tullut yhä suositummaksi tutkimuksen kohteeksi 1960-luvulla tapahtuneen ympäristöheräämisen jälkeen. Humanistisissa tieteissä tämä on tullut näkyväksi ekokriittisten teorioiden yleistymisessä.
Tämä kandidaatintutkielma lukee Margaret Atwoodin romaania Oryx and Crake ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen teorian valossa. Tutkielman keskiössä on ruuan esittäminen romaanissa. Lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota ruuan esittämiseen kiinteästi liittyvään ilmiöön: ihmisen ja ei-inhimillisten eläinten välisen suhteen esittämiseen.
Oryxiä ja Crakea on aiemmin tutkittu lähinnä dystopiaromaanina, mutta myös näkökulmista, jotka ovat lähempänä ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta. Romaania ei ole kirjoittajan tietojen mukaan kuitenkaan aikaisemmin tutkittu näkökulmasta, joka ottaisi ruuan esittämisen tutkimuksen pääkohteeksi.
Tutkimuksen metodina toimii ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen teorian ohjailema romaanin lähiluenta.
Tutkielman päätulokset ovat, että ruuan rooli romaanissa on toimia alueena, jossa ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, välisiä rajoja kyseenalaistetaan ja uudelleenmääritellään.
|
|---|