| Yhteenveto: | Toimittajiin kohdistuva vihapuhe on yksi kiinnostavimmista mediaan liittyvistä uusista ilmiöistä länsimaissa. Toimittajia on aina uhkailtu ja painostettu, mutta sosiaalisen median kautta vihapu-he on ryöpsähtänyt esiin näkyvämmin ja ehkä myös vaikuttavammin kuin koskaan.
Vihapuheen keskellä on aina yksittäinen toimittaja, jonka täytyy selvitä vihapuheesta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää vihapuheen kohteeksi joutuneiden toimittajien selviytymis-keinoja. Tutkimuksen teoriaosuus jaettiin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa perehdyttiin vihapuheen käsitteeseen, historiaan ja tarkoitusperiin. Toisessa osassa syvennyttiin selviytymisen käsitteeseen sekä erilaisiin selviytymiskeinoihin.
Tutkimusaineisto koostui seitsemästä syvähaastattelusta. Kaikki haastateltavat olivat toimittajia, jotka olivat kohdanneet vihapuhetta työnsä takia. Analyysimenetelmä oli teoriasidonnainen si-sällönanalyysi.
Haastatteluaineistosta tehdyn analyysin perusteella toimittajilla on sekä mielensisäisiä että beha-vioristisia selviytymiskeinoja vihapuheeseen. Toimittajat suojautuivat sosiaalisessa mediassa ja pyrkivät ilmiöllistämään ja suhteuttamaan kokemaansa vihapuhetta. Vihapuheella oli vaikutuk-sia sekä toimittajan työhön että hänen omaan elämäänsä: osa toimittajista sensuroi itseään ja jot-kut pelkäsivät lastensa turvallisuuden puolesta. Työpaikoilla suhtautuminen vihapuheeseen vaihteli eikä kaikilla työpaikoilla ollut selvää ohjeistusta vihapuheen käsittelemiseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että toimittajan luonteenpiirteet vaikuttavat siihen, millaisia selviytymiskeinoja hän käyttää. Selviytymisessä toimittajan iällä ja työkokemuk-sella on merkitystä. Tutkimuksen mukaan työpaikoilla ei vielä osata suhtautua vihapuheeseen tarpeeksi vakavasti ja siksi toimituksiin pitäisi tehdä ohjeet siihen, miten reagoida vihapuhee-seen.
|
|---|