| Summary: | Kansainvälisen ja kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteena on hillitä ja ehkäistä ilmastonmuutosta, jota pidetään aikakautemme suurimpana ympäristöuhkana. Ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasut, joista merkittävin on hiilidioksidi. Niitä syntyy eniten fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja muutoksista maankäytössä. Ilmastopolitiikan välineitä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ovat päästökauppa, ympäristöverot, lait ja säädökset sekä erilaiset tukijärjestelmät. Energiasektoria pidetään maailman saastuttavimpana yksittäisenä sektorina, jonka haitallisia päästöjä pyritään rajoittamaan lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä fossiilisten polttoaineiden sijaan. Yksi uusiutuvan energian lähteistä on puu. Puun käyttöön ja metsiin kohdistetaan poliittista erityishuomiota, sillä metsät sitovat itseensä ilman hiilidioksidia ja toimivat siten niin kutsuttuina hiilinieluina. Toisaalta metsien hakkaaminen ja puun käyttö aiheuttavat hiilidioksidin vapautumista ilmakehään, jolla on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan metsien roolia ilmastopolitiikassa. Suomessa on laajat metsävarannot, joten metsien käyttöön liittyvä päätöksenteko on merkittävää ilmaston, metsänomistajien ja yhteiskunnan kannalta. Politiikan tehtävänä on ohjata metsäresurssien käyttöä kestävälle tasolle ja löytää parhaat mahdolliset keinot metsien hyödyntämiselle ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsien käytön rooli on kuitenkin kiistanalainen ilmastovaikutusten osalta.
|
|---|