| Yhteenveto: | Tutkielmassa selvitettiin luokkahuonevuorovaikutuksen laadun yhteyttä seitsemäsluokkalaisten matematiikan ja äidinkielen motivaatioon. Aineistona käytettiin Alkuportaat-seurantatutkimuksessa 7. luokalla kerättyjä oppilaiden (n = 775) motivaatiokyselyjä sekä videoituja matematiikan (n = 67) ja äidinkielen (n = 91) oppitunteja, joista arvioitiin luokkahuonevuorovaikutuksen laatua CLASS-S-menetelmällä. Motivaation arviointi kohdentui oppilaiden arvostukseen koskien oppiaineen koettua tärkeyttä, kiinnostusta ja hyödyllisyyttä. Luokkahuonevuorovaikutuksen laadun yhteyttä luokan oppilaiden keskimääräiseen motivaatioon tutkittiin regressioanalyysilla, jossa huomioitiin myös aiempi motivaatio kuudennella luokalla, vanhempien koulutustausta, luokan koko ja sukupuolijakauma. Muina analyysimenetelminä käytettiin korrelaatioanalyysiä sekä t-testiä ja varianssianalyysiä, joiden avulla tarkasteltiin sukupuolieroja sekä luokkien välisiä eroja motivaatiomuuttujissa.
Tutkimuksen tulosten mukaan matematiikan tunneilla opettajan antama tunnetuki ja ohjauksellinen tuki sekä äidinkielen tunneilla opettajan antama tunnetuki ja ryhmän organisointi olivat yhteydessä luokkien välisiin eroihin oppiaineen koetussa kiinnostavuudessa, tärkeydessä ja hyödyllisyydessä. Matematiikassa opetuksen organisointi oli positiivisesti yhteydessä koettuun hyödyllisyyteen, kun taas äidinkielessä ohjauksellinen tuki oli negatiivisesti yhteydessä koettuun hyödyllisyyteen. Tutkimuksessa löydettiin myös eroja tyttöjen ja poikien välillä matematiikan ja äidinkielen motivaatiossa. Tulokset viittaavat siihen, että laadukas luokkahuonevuorovaikutus edistää oppilaiden motivaatiota yläkoulussa niin äidinkielessä kuin matematiikassa.
|
|---|