| Yhteenveto: | Tarkastelen tutkielmassani perheensisäistä viestintää WhatsApp-pikaviestipalvelun perheryhmässä. Kuvaan ryhmän viestintää ja pohdin, mitä ryhmä jäsenilleen merkitsee ja miten perheen merkitykset ryhmässä rakentuvat. Teoreettisesti lähden ajatuksesta, että perheensisäinen viestintä on arkinen käytäntö, ja että perhe muodostuu juuri arkisissa käytännöissä.
Sovellan tutkimuksessa Shoven, Pantzarin ja Watsonin (2012) kehittämää käytäntöteoriaa. Sen mukaan käytännöt rakentuvat materiaalista, kompetenssista sekä merkityksistä ja käytännöstä voi muodostua elinvoimainen, jos se palkitsee käyttäjäänsä sisäisesti, jos sillä on yhteys tai juuria muihin käytäntöihin ja jos se liittyy käyttäjälleen merkitykselliseen asiaan. Tarkastelen perheryhmää myös virtuaalisen läsnäolon käsitteen avulla.
Tutkimukseni on ensimmäinen suomalainen etnologinen tutkimus WhatsApp-perheryhmistä. Tutkimusote on etnografinen ja tarkastelen ryhmää yhden informanttiperheen kautta. Perheeseen kuuluvat isä, äiti ja heidän neljä aikuista lastaan. Aineisto koostuu WhatsApp-perheryhmän marraskuun 2015 viesteistä ja perheenjäsenten yksilöhaastatteluista. Aineiston analyysimetodeina käytän lähilukua ja sisällönanalyysia.
Perhe oli tutkimuksen alkaessa käyttänyt WhatsApp-perheryhmää vuoden verran. Kaikki osallistuivat ryhmään aktiivisesti, mutta kullakin oli omat tapansa, joihin muut suhtautuivat hyväksyvästi. Ryhmä osallisti kaikkia viestimään, joten perheen viestintäverkosto kehittyi aiempaa hajaantuneemmaksi. WhatsApp saattaakin vähentää perheensisäisen viestinnän perinteistä äitikeskeisyyttä. Ryhmän merkitykset perheelle liittyivät arjen asioiden järjestelyyn, emotionaaliseen tukeen ja perheyhteyden rakentamiseen. Ryhmästä muodostuikin perheenjäsenille virtuaalinen oleskelupaikka, jossa he kokivat huolenpitoa ja läheisyyttä maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta. Perhe loi ryhmässä itsestään narratiivia: tällainen perhe me olemme.
|
|---|