| Summary: | Vesipuitedirektiivin tarkoituksena on tehostaa vesien suojelua sekä vähentää
haitta-ainepäästöjä vesistöissä. Uusissa ympäristönlaatunormeissa nikkelin ja
lyijyn suositellut enimmäispitoisuudet perustuvat biosaatavaan pitoisuuteen,
johon vaikuttavat vesistöjen ominaisuudet. Sallittuja biosaatavia pitoisuuksia
voidaan arvioida bioligandimalleilla. Mallien soveltuvuutta pohjoismaisiin
vesistöihin tulee tarkastella, sillä mallit eivät välttämättä pysty arvioimaan
luotettavasti haitallisten pitoisuuksien raja-arvoja happamissa ja pehmeissä
pohjoismaisissa vesissä. Tämän työn tarkoituksena oli tuottaa toksisuusaineistoa
nikkelin bioligandimalleille altistamalla kroonisesti metalleille herkkää Lymnaea
stagnalis –kotilolajia eri nikkelipitoisuuksissa. Tuotetulla aineistolla arvioitiin
kolmen eri bioligandimallin soveltuvuutta kolmeen suomalaiseen vesistöön.
Toksisuuskokeiden avulla kehitettiin myös testausmenetelmää kotilolajille.
Kokeissa havaitut ja mallien tuottamat laskennalliset toksisuusarvot vastasivat
toisiaan kahdessa vesistössä, mutta kolmannessa havaittu arvo oli yli
kaksinkertainen verrattuna laskennalliseen arvoon. Mallien arvot olivat pienempiä
kuin havaitut, joka on mallien soveltamisen ja näin ympäristönsuojelun kannalta
parempi vaihtoehto. Toksisuuskokeen menetelmä kehittyi kokeen myötä, mutta
eri pitoisuuksien vasteet kuivapainoissa olivat pieniä. Menetelmä vaatii vielä
kehittämistä erityisesti ruokinnan suhteen. Bioligandimallit soveltuvat
pohjoismaisiin vesiin, mutta niitä käytettäessä tulee varmistaa, että käytettävän
mallin tausta-aineisto on tarpeeksi laaja ja soveltuva tutkittavalle vesistölle.
The main aim of the Water Framework Directive is to reduce pollution in the
water systems and one way is to set environmental quality standards (EQS) to
each type of pollutant such as heavy metals. The new EQS are based on
bioavailable concentrations. The problem is that some properties of the waters,
such as dissolved organic carbon (DOC), affect the bioavailability of the heavy
metals in different fresh waters. The solution is to estimate EQS-values by using
bioligand models that can predict acceptable values for different water systems.
However, there are some validation problems when using models to estimate
values for Nordic freshwaters. The first aim of this study was to produce nickel
toxicity data for three different freshwaters by implementing chronic toxicity test
using the pond snail Lymnaea stagnalis. The data was used to estimate how well the
three bioligand models could predict the toxicity values. The second aim was to
develop a L. stagnalis toxicity test method. In two of the three freshwater areas the
observed and predicted toxicity values were very similar, in the third however,
the observed value was more than double what was predicted. However, all
predicted values were lower than observed, and it could protect nature in a better
way. The method developed along with test even though the differences of dry
weights between concentrations were too small. The method has potential, but it
needs more development, especially to optimize the feeding of the test animals.
The bioligand models are suitable for estimating the EQS values in Nordic
freshwaters. Nevertheless, it is essential to ensure that the background data of the
model is comprehensive and well extensive for the freshwaters being studied.
|
|---|