"Ei kovin runollista": näkökulmia nykyrunon vastaanoton haasteisiin

Tutkielmani käsittelee kotimaisen nykyrunouden lukemisen haasteita ja mahdollisuuksia. 2000-luvun ensi vuosikymmeninä runouden kentällä on tapahtunut suuria muutoksia niin kustantamisessa kuin kirjoittamisen lähtökohdissa. Nopea teosnimikkeiden kasvu ja tekijöiden kiinnostus kokeellisuuteen ovat vai...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Laakso, Saara
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2017
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/57444
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielmani käsittelee kotimaisen nykyrunouden lukemisen haasteita ja mahdollisuuksia. 2000-luvun ensi vuosikymmeninä runouden kentällä on tapahtunut suuria muutoksia niin kustantamisessa kuin kirjoittamisen lähtökohdissa. Nopea teosnimikkeiden kasvu ja tekijöiden kiinnostus kokeellisuuteen ovat vaikuttaneet teosten vastaanottoon. Tutkimuskysymykseni on, mikä nykyrunoudessa haastaa runojen lukemisen konventioita ja millä tavalla 2000-luvun ensi vuosikymmenten runous muodostaa merkityksiä. Tarkastelen teosten vastaanoton kysymystä niin tekstin, kontekstin kuin kulttuuristen käytäntöjen näkökulmasta. Esittelen vastaanoton keskeisiä haasteita analysoimalla 2000-luvun alun runouskeskustelua. Otan esiin erityisesti tekijyyden ja siihen liittyvien mielikuvien vaikutuksen lukemiseen. Pohdin kokeellisten lähtökohtien tarjoamia mahdollisuuksia ymmärtää teoksia. Runoteoksen äärellä lukeminen ja kirjoittaminen tulevat lähelle toisiaan. Tarkastelen tekijyyden ja lukijuuden suhdetta myös eräänlaisena kirjoittamisen muotona. Visuaalisuus ja kielen äänteellis-materiaalisen pinnan korostuminen ovat eräs 2000-luvun teosten kohosteinen piirre. Työni empiirisessä osassa analysoin runoteosten materiaalisuuden herättämiä tulkintoja ja kokemuksia, joita olen kerännyt opettamaltani lausuntaryhmältä kirjallisella kyselyllä. Esittelen lisäksi lausunnan ohjaajana kehittelemiäni menetelmiä, jotka voivat edesauttaa lukijan kykyä tunnistaa merkityksiä esimerkiksi tekstin rytmissä ja visuaalisuudessa. Hyödynnän Juri Joensuun ja Alan Prohmin muotoiluja tekstin materiaalisuutta koskien. Teosten materiaalisuus kytkee runouden muihin taidemuotoihin, kuvataiteisiin, musiikkiin ja esittäviin taiteisiin. Nostan esiin runoklubit ja esittävä taiteen mahdollisuuden toimia lukemisen parina tai muotona. Havaintojeni pohjalta esitän, että runokentän todellisuus on muuttunut nopeammin kuin yleiset ja julkisuudessa esitetyt käsitykset runoudesta ja kirjailijantyöstä. Lisäksi totean, että runouden äärellä lukija hyötyy erityisesti luovaan työskentelyyn liittyvistä taidoista sekä mahdollisuudesta vastaanottaa teos myös monitaiteisesti, esimerkiksi esitettynä.