| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on vertailla Timo Soinin retoriikkaa ennen ja jälkeen puolueen
hallitukseen nousun. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset nousi
hallitukseen ensimmäistä kertaa puolueen historiassa. Samalla puolueen puheenjohtajasta
Timo Soinista tuli Suomen ulkoministeri.
Tarkoituksena on selvittää ensinnäkin, muuttuuko Timo Soinin retoriikka ja miten se
muuttuu, kun perussuomalaiset pääsee hallitukseen ja hän ministeriksi. Tarkoituksena on myös tarkastella, kuinka populistisella retoriikalla voi pärjätä koalitiohallituksessa.
Tutkimuksen aineiston muodostavat Timo Soinin blogitekstit vuosilta 2013 ja 2015.
Tarkemmin aineisto on rajattu koskemaan molemmilta tarkasteluvuosilta aikaväliä
toukokuusta elokuuhun.
Analyysimenetelmänä on käytetty niin Kenneth Burken identifikaatioteoriaa ja sitä tukevia käsitteitä kuin populismin teoriaakin. Identifikaatioteorian lisäksi Burken käsitteistä hyödynnetään syntipukin, mortifikaation, transsendenssin ja ironian käsitteitä. Populismin teoria on pääosin ammennettu käyttäen hyväksi Canovanin, Taggartin, Albertazzin ja
McDonnellin tuotantoa.
Tutkimustulokset osoittavat huomattavan muutoksen Soinin retoriikassa hallitukseen
astumisen jälkeen. Tämä muutos ilmeni erityisesti syntipukkistrategiassa, kun siihen asti kaksi olennaista syntipukkia, EU ja euro jäivät kokonaan pois Soinin retoriikasta. Niiden tilalle hän nosti toisen syntipukin, asiantuntijaeliitin, minkä lisäksi hän suoritti myös mortifikaation eli niin sanotun katumusharjoituksen.
Tämän lisäksi tutkimuksen tulokset osoittavat myös sen, että populistisella retoriikalla koalitiohallituksessa pärjääminen on huomattavan vaikeaa, sillä vahvaan
vastakkainasetteluun kansan ja eliitin välillä nojaava populistinen retoriikka ei ole
parhaimmillaan silloin, kun populisti itse on hallituksessa edustamassa niin sanottua eliittiä.
|
|---|