| Summary: | Varhaiskasvatusikäisistä lapsista 10–12 prosenttia on yksinäisiä (Neitola 2011,
Revon 2013, 143 mukaan). Lastenkirjallisuus voi auttaa vaikeiden tunteiden tai
tilanteiden käsittelyssä tarjoten vertaistukea ja ratkaisumalleja (Mustola 2014,
186). Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka suomalaisissa lasten
kuvakirjoissa käsitellään yksinäisyyttä, sekä millaisia pedagogisia käsityksiä
niihin sisältyy. Aihetta lähestyttiin kasvatustieteen näkökulmasta nähden lasten
kuvakirjat yhtenä sosiaalisten ja tunnetaitojen opettamisen työvälineenä.
Tutkimusaineisto koostui viidestä yksinäisyyttä käsittelevästä suomalaisesta
lasten kuvakirjasta vuosilta 2006–2014. Kuvakirjojen analyysi toteutettiin
kaksivaiheisena. Sen ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin kuvakirjojen kuvat
semioottiseen teoriaan pohjaten, toinen vaihe sisälsi sekä kuvien tulkinnan että
kuvakirjojen tekstin sisällönanalyysin.
Yksinäisyyden käsittely suomalaisissa lasten kuvakirjoissa osoittautui varsin
realistiseksi. Yksinäisyys kuvattiin negatiivisena olotilana, joka sisälsi emotionaalisen,
sosiaalisen ja fyysisen kokemustason. Kuvituksen kautta yksinäisyyttä
ilmaistiin joko yksiselitteisesti tai vertauskuvallisesti erilaisin symbolein.
Yksinäisyyden taustatekijät liittyivät persoonallisuus- ja sosiaalisiin tekijöihin
sekä negatiivisiin kokemuksiin, ja ratkaisuun tarvittiin sekä yksinäisen että
muiden henkilöiden panosta. Kuvakirjoihin sisältyneet pedagogiset käsitykset
koskivat ihmissuhteita tai elämää yleisemmin, ja moni niistä oli yksinäisyystutkimuksen
valossa varsin relevantteja. Jatkossa tarvitaan kuitenkin tutkimusta
myös lapsinäkökulmasta, kuten lasten tulkintoja kuvakirjojen kuvituksesta.
|
|---|