| Summary: | Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä ympäristöherkkyys esteettisen ympäristökasvatuksen kontekstissa tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä voi olla ihmisen metsäsuhteen rakentamiselle ja lujittamiselle. Tutkielman lähtökohtana on ollut huoli siitä, että yhä useamman suomalaisen luontosuhde tuntuu heikkenevän koko ajan, minkä seurauksena sekä ihmisten että luonnon hyvinvointi heikkenee. Suomessa metsä on yleisin ja helpoimmin saavutettava luontotyyppi, joten muodostamme luontosuhteemme useimmin juuri metsään.
Ympäristökasvatuksessa on perinteisesti painotettu luonnontieteellisen tiedon merkitystä, mutta sen on useissa tutkimuksissa havaittu olevan riittämätön keino ympäristövastuullisen toiminnan aikaansaamiseksi. Tämän vuoksi tutkielmassa esitellään muutama sellainen ympäristökasvatuksen malli, joissa painotetaan ympäristöherkkyyttä eli empaattista kykyä aistia ja havainnoida ympäristöä. Tutkielmassa nostetaan esiin aistien, havaintojen ja mielikuvituksen merkitystä esteettisen ympäristökasvatuksen kontekstissa ja pohditaan millä tavalla näistä voi olla apua ihmisen henkilökohtaiselle metsäsuhteelle. Tutkielma ei tuota valmiita malleja tai sellaista välineellistä tietoa jonka voisi suoraan tuoda käytäntöön, vaan työn tarkoituksena on ennen kaikkea korostaa esteettisten kokemusten roolia ja niiden arvostusta ympäristökasvatustyössä.
Tutkielmani taustalla vaikuttava filosofinen näkemys löytyy Arnold Berleantin kokonaisvaltaisesta ympäristökäsityksestä ja hänen sitoutumiseen perustuvasta ympäristöestetiikastaan. Tutkielma on kirjoitettu fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa soveltaen ja kirjoittajan oma metsäsuhde sekä omat kokemukset näkyvät tutkielmassa. Päämääränä on ollut syventää ymmärrystämme esteettisten kokemusten merkityksestä ympäristöherkkyyden ja metsäsuhteen vahvistamiselle.
|
|---|