| Summary: | Vanhempien päihteidenkäytön nähdään vaarantavan lasten kehitystä monilla tavoilla.
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää päihdeongelmaisten vanhempien ajatuksia
vanhemmuudestaan. Päihdeongelmalla tarkoitan tässä tutkielmassa niin alkoholin,
huumeiden kuin lääkkeidenkin ongelmakäyttöä tai niiden sekakäyttöä. Tutkimuksen
aineiston muodostaa kymmenen päihdepalvelusäätiö Sovatekin asiakkaiden haastattelua.
Haastattelujen aihepiireinä ovat olleet vanhemmuus ja päihdeongelma.
Vanhempien omat kokemukset ja ajatukset päihdeongelmasta ja vanhemmuudesta näen
tärkeänä tietona pohdittaessa, miten perheitä voidaan auttaa. Haastatteluaineiston
analyysimentelmänä on sosiaaliseen konstruktivismiin perustuva diskurssianalyysi.
Aineistosta on tarkasteltu hyvän vanhemmuuden rakentumista päihdeongelman eri
vaiheissa päihteidenkäytön muuttuessa ongelmalliseksi, päihdeongelman aikana,
päihdehoidon tai -kuntoutuksen aikana, päihteidenkäytön lopettamisen hetkellä ja
päihteidenkäytön lopettamisen jälkeen.
Aineiston valossa vanhemmuus näyttäytyy hyvin erilaisena päihdeongelman eri vaiheissa.
Päihdeongelman aikainen vanhemmuus identifioitui henkisenä ja fyysisenä poissaolona
lasten elämästä, piilotteluna ja salailuna lasten suojelemiseksi sekä vanhemmuuden
suorittamisena. Päihteidenkäytön lopettamisen jälkeinen vanhemmuuden rooli
merkityksellistyi hyvin toisenlaisena. Käytön jälkeinen vanhemmuusidentiteetti määrittyi
pääosin korjautuvana ja eheytyvänä: läsnäolevana ja turvallisena vanhemmuutena sekä
kaverivanhemmuutena. Lisäksi esiin tuli rikkonainen vanhemmuusidentiteetti, jossa
päihdeongelman vuoksi vanhemmuuden rooli merkityksellistyi rajattuna ja rikkonaisena
päihteidenkäytön lopettamisen jälkeenkin.
Tutkimuksen tuloksista tulee esille päihdeongelmaisten vanhempien tarve selittää ja
oikeuttaa toimintaansa. Kaikki haastateltavat rakensivat ainakin jossain määrin itsestään
hyvän ja vastuullisen vanhemman kuvaa. Sama tarve identifioitua hyväksi vanhemmaksi
on tullut esiin muussakin tutkimuksessa. Tutkielman aineiston perusteella oman
vanhemmuuden näkeminen hyvänä ja vastuullisena näyttää tärkeältä päihderiippuvuudesta
toipuvien vanhempien eheyden kokemukselle. Hyvää vanhemmuutta on mahdollista
rakentaa jälkikäteen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun päihteidenkäyttö on lopetettu.
|
|---|