Hyvän vanhemmuuden rakentuminen päihdeongelmasta toipuvien haastattelupuheessa

Vanhempien päihteidenkäytön nähdään vaarantavan lasten kehitystä monilla tavoilla. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää päihdeongelmaisten vanhempien ajatuksia vanhemmuudestaan. Päihdeongelmalla tarkoitan tässä tutkielmassa niin alkoholin, huumeiden kuin lääkkeidenkin ongelmakäyttöä tai niiden sekakäy...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Markuksela, Elina
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2016
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/56396
Description
Summary:Vanhempien päihteidenkäytön nähdään vaarantavan lasten kehitystä monilla tavoilla. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää päihdeongelmaisten vanhempien ajatuksia vanhemmuudestaan. Päihdeongelmalla tarkoitan tässä tutkielmassa niin alkoholin, huumeiden kuin lääkkeidenkin ongelmakäyttöä tai niiden sekakäyttöä. Tutkimuksen aineiston muodostaa kymmenen päihdepalvelusäätiö Sovatekin asiakkaiden haastattelua. Haastattelujen aihepiireinä ovat olleet vanhemmuus ja päihdeongelma. Vanhempien omat kokemukset ja ajatukset päihdeongelmasta ja vanhemmuudesta näen tärkeänä tietona pohdittaessa, miten perheitä voidaan auttaa. Haastatteluaineiston analyysimentelmänä on sosiaaliseen konstruktivismiin perustuva diskurssianalyysi. Aineistosta on tarkasteltu hyvän vanhemmuuden rakentumista päihdeongelman eri vaiheissa päihteidenkäytön muuttuessa ongelmalliseksi, päihdeongelman aikana, päihdehoidon tai -kuntoutuksen aikana, päihteidenkäytön lopettamisen hetkellä ja päihteidenkäytön lopettamisen jälkeen. Aineiston valossa vanhemmuus näyttäytyy hyvin erilaisena päihdeongelman eri vaiheissa. Päihdeongelman aikainen vanhemmuus identifioitui henkisenä ja fyysisenä poissaolona lasten elämästä, piilotteluna ja salailuna lasten suojelemiseksi sekä vanhemmuuden suorittamisena. Päihteidenkäytön lopettamisen jälkeinen vanhemmuuden rooli merkityksellistyi hyvin toisenlaisena. Käytön jälkeinen vanhemmuusidentiteetti määrittyi pääosin korjautuvana ja eheytyvänä: läsnäolevana ja turvallisena vanhemmuutena sekä kaverivanhemmuutena. Lisäksi esiin tuli rikkonainen vanhemmuusidentiteetti, jossa päihdeongelman vuoksi vanhemmuuden rooli merkityksellistyi rajattuna ja rikkonaisena päihteidenkäytön lopettamisen jälkeenkin. Tutkimuksen tuloksista tulee esille päihdeongelmaisten vanhempien tarve selittää ja oikeuttaa toimintaansa. Kaikki haastateltavat rakensivat ainakin jossain määrin itsestään hyvän ja vastuullisen vanhemman kuvaa. Sama tarve identifioitua hyväksi vanhemmaksi on tullut esiin muussakin tutkimuksessa. Tutkielman aineiston perusteella oman vanhemmuuden näkeminen hyvänä ja vastuullisena näyttää tärkeältä päihderiippuvuudesta toipuvien vanhempien eheyden kokemukselle. Hyvää vanhemmuutta on mahdollista rakentaa jälkikäteen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun päihteidenkäyttö on lopetettu.